Reilusti kivoja uutisia

Kirsi Vimparin lähettikirje 3/2024

24.5.2024

Huhti-toukokuun vaihteessa oli melkoinen keskittymä tapahtumia ja tilanteita. Monille tuttu joko kanttoroinnin tai Japanin-lähetyksen puolelta, Penttisen Hanna, tuli vieraaksemme pääosin pianistiksi opiskelijaviikon Arvo Pärt -teemaiseen iltaan. Hanna tarjoutui tekemään lisäksi ”mitä vain” ja minähän järjestin sitten vähän muutakin hyödyllistä tekemistä.

Olin luvannut myös viedä Hannan harjoittelemaan maanantain Pärt-tilaisuutta varten Paavalin kirkon kryptaan. Kun saavuimme nuortenpäivää varten kirkolle, kysyin missä meidän työtupamme on, koska kuitenkin soitin tarvitaan ja kryptakin olisi hyvä vaihtoehto. Meille kerrottiin, että kryptaan emme pääse, koska päivällä siellä harjoittelee se pianisti, joka soittaa maanantai-illan opiskelijaviikon tilaisuudessa. Tämä oli niin hauska, emme siis voineet mennä kryptaan tekemään rukoustyöpajaa Hanna Penttisen kanssa, koska Hanna Penttinen harjoitteli siellä samaan aikaan. Paavalissa vain kukaan siis ei tiennyt, että kyseessä on yksi ja sama henkilö.

Nuorisotyöstä Paavalissa vastaava Elise hoiti nuortenpäivän järjestelyt ja kasasi tekijät mukaan, ja kokonaisuutena päivä onnistui hienosti. Minulle oli henkilökohtaisesti tärkeä ja erityinen olla mukana työpajan osalta, vedimme sen kahteen kertaan, ja sain myös vedettäväkseni ”vanhusten” pienryhmätilanteen.

Tapahtuma järjestettiin nyt kolmatta vuotta peräkkäin, ja koska tämä tilanne oli alun perin oma toiveeni ja ideani, joka lähti etenemään viikonlopun leiristä yhden päivän tilanteeseen, on ollut jotenkin erityinen olla aluksi isommalla panoksella mukana ja nyt koko ajan pienemmässä roolissa.

Nuortenpäivän konseptin otti käyttöön tänä vuonna myös Tallinnan rovastikunta, josta ystäviä on ollut aiempina vuosina mukana. En ole ehtinyt vielä kysellä, miten heidän järjestämänsä päivä meni, mutta iloitsen siitä, että hyvät ideat ja käytännöt lähtevät kiertämään ja etenemään.

Oheisessa kuvassa (löytyy alkuperäisestä kirjeestä: https://mediakirjasto.sley.fi/2024/05/kirsi-vimparin-lahettikirje-toukokuu-2024)hymyilemme Hannan ja Rossin Liisan kanssa, uuden opiskelijajärjestö EEÜÜtä mainostavan sateenvarjon alla ennen opiskelijaviikon ensimmäistä tapahtumaa. Liisa tuli auttelemaan edellisvuoden tapaan Helsingin OPKOn vapaaehtoisten opiskelijoiden kanssa, ja muutenkin päivien aikana. OPKOn nuorista oli jälleen iso ilo ja apu, kun kolmena päivänä jalkauduimme kaupungille kutsumaan opiskelijoita tapahtumiimme ja kohtaamaan heitä parin kyselylomakkeen tiimoilta.

Luoksemme matkusti myös Englannista Michael Ots, johon olen tutustunut muutamassa eri kansainvälisen opiskelijatyön kuviossa. Hän on ollut järjestönsä kautta vahvasti panostamassa meidän opiskelija/missioviikkoomme. Michaelin sukujuuret ovat Virosta, ja tästä sukeutui idea ottaa kahden iltatapahtuman teemaksi ja aiheeksi identiteetti. Miten menneisyys on muokannut ja vaikuttaa siihen keitä olemme, entäs tämä hetki ja tulevaisuus. Ja miten kaikkeen ja kaikessa on mukana Jumala.

Alkuviikko huhti-toukokuun vaihteessa täyttyi kohtaamisista, järjestelemisistä, menemisistä ja tulemisista. Saamme rukoilla, että tilanteilla ja kohtaamisilla olisi merkitystä opiskelijoiden elämissä. Muutamia uusista tulijoista olemme nähneet toiminnassamme myöhemminkin. Meille uusia opiskelijoita siis saapui tapahtumiin enemmän kuin aiemmin, jokaisessa tapahtumassa meitä oli kaikkinensa paikalla kolmisenkymmentä.

Nuo kolme päivää ottivat meidän ydintiimiltämme, Eleriltä, Eliiseltä ja minulta monen kuukauden valmistelut. Lisäksi mukana oli tekemässä iloisen suuri joukko. Kirjoitan kesäkuun kirjeessä näistä vastuunkantajien ajatuksista, tunnelmista ja tilanteista lisää.

Olen ollut nyt parin viikon sisällä paketoimassa omalta osaltani talvikautta jokaisessa ryhmässä. Tarton opiskelijaporukan kanssa kävimme lähipiknikillä, heijastelimme mennyttä lukuvuotta ja suunnittelimme osin jo tulevaa. Aloittamani englanninkielinen raamattupiiri on saanut muutamia kansainvälisiä tuoreita kristittyjä mukaan, ja tätä kannattaa syksyllä jatkaa.

Pääsihteeri Eleri on jäämässä syyskuussa tehtävästä pois, ja nyt onkin tärkeä rukousaihe, että Jumala lähettäisi uuden ihmisen tähän tehtävään.

Piknikmeininkiä harrastimme myös Paavalin nuorten kanssa, kun vuorossa oli toukokuun raamis Kirsin kanssa. Põltsamaalla emme lähteneet ulkoilmaan, mutta saimme mukaan kirkkoherran pohtimaan nuorteniltojen tulevaisuutta. Päätimme yhdessä jatkaa syksyllä yhteisiä iltoja, ja pääsimme myös miettimään, miten voisimme kutsua uusia nuoria mukaan.

Piknikhommissa olimme myös Kambjan pyhäkoululaisten kanssa, ne terveiset säästän myös kesäkuun kirjeeseen. Sinne saan lisätä kuulumisia myös Kirkkojen yön kirkkosuunnistuksesta. Kirkkoherra Andrus pyysi toteuttamaan jotain sen tyyppistä, ja koska heti tuli muutama hauska idea ja perjantai 7.6. oli minulla vapaa, kirkkosuunnistamme lasten kanssa sinä iltana Kambjassa.

Samalla kun olen paketoinut talvikautta 23-24 jokaisen porukan osalta, ovat valmistelut niin kesää kuin jo ensi syksyä ja talvea varten olleet myös osittain käynnissä. Muutenkin kuin Põltsamaan nuortentyön osalta. Oma työkauteni jatkuu vielä vuoden, mutta joko paluu Suomeen tai seuraava kotimaankausi odottaa jo heti alkuvuodesta 2025, ja tämä täytyy huomioida työn suunnittelussa paikallisten yhteistyöihmisten kanssa.

Pyydänkin, että rukoilet näiden asioiden puolesta. Niin minun osaltani, kuin laajemmin sekä Suomen ev.lut kirkon kuin Viron ev.lut kirkon puolesta. Olen pohtinut ja rukoillut oman tulevaisuuteni puolesta, ja tällä hetkellä toiveeni on, että saisin jatkaa työssä täällä Virossa. Tämäkin asia on Jumalan käsissä, jos Hän sen hyväksi näkee, se järjestyy kyllä.

Sain alkuvuoden talouslukemat esimieheltäni jo toukokuun alussa, ja mietin niitä katsoessani, että Jumala on vastannut siihenkin pyyntöön ja rukoukseen kaikki nämä vuodet, jotka olen lähetystyössä ollut. Joka vuosi taloudellinen kannatus on ollut tarpeeksi. Kiitos taas kaikesta tuesta, niin tästä välineellisestä rahallisesta, kuin rukoustuesta ja kaikesta muusta!

Puhuimme juuri tänään yhdessä suunnittelupalaverissa taloudesta ja rahasta, ja siitä miten vähän Viron luterilaisissa piireissä puhutaan ja opetetaan kolehdin antamisesta, uhraamisesta tai ylipäänsä mistään rahaan liittyvästä. Mieleeni tulivat ajat Kokkolan EO:n puheenjohtajana, kun pohdimme samoja teemoja siellä. Silloin mietimme hallituksessa asiaa siltä kantilta, että periaatteessa kaikki raha ja omaisuus tässä maailmassa on Jumalan, ja kyse on enemminkin siitä, kuinka paljon ja minkä verran ja kenen haltuun on annettu. Ja mitä niillä varoilla olisi milloinkin hyvä tehdä.

Ole siunattu ja Jumalan hyvässä hoidossa!

Rukousaiheita

•Kiitos hienosti menneistä tapahtumista, niin nuorten kuin opiskelijoiden osalta
•Viron lapset, Kambjassa kirkkojen yön kirkkosuunnistus ja kesän monet leirivalmistelut rovastikunnallisten leirien ja nuortenleiri JäPen osalta
•Rukoilemme uusia työntekijöitä ja vastuunkantajia, erityisesti opiskelijatyöhön uutta pääsihteeriä
•Virkistävää kesäkautta, tarvittavaa terveyttä ja siunattuja vierailuita niitä suunnitteleville Suomesta tuleville ryhmille 

Alkuperäinen kirje kuvineen löytyy Sleyn mediakirjastosta: https://mediakirjasto.sley.fi/2024/05/kirsi-vimparin-lahettikirje-toukokuu-2024