Kiitollista(kin) työtä

Liisa Rossi lähetti kirje 7/2023

19.11.2023

Tänään minun ei pitäisi olla kotisohvalla kirjoittelemassa teille kirjettä vaan Turussa Maata näkyvissä -festareilla ison virolaisnuorten joukon mukana. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että alkuviikosta alkanut sitkeä pikkuflunssa ei helpottanut vielä eiliseksikään, joten festarireissu jäi haaveeksi. Oleniukset onneksi luotsaavat hienosti Viron porukkaa, ja sen verran olen itse etätöissä mukana, että lähetän konserttien aikana Messenger-ryhmään etukäteen viroksi kääntämiäni päälavapuheita, jotta nuoret saavat tunnelman lisäksi myös hyvän annoksen evankeliumin sanomaa.

Innostuneita kuulijoita

Kullamaan seurakunnassa pääsimme Vanhan testamentin loppuun ja aloitimme Uuden testamentin käsittelyä, jolloin yksi kuulijoista kysyi, onko tämä jo viimeinen tunti. Kun kerroin, että kaksi kertaa oli vielä edessä, pääsi kysyjältä spontaani: ”Jumalan kiitos!” Niin motivoitunutta joukkoa on hienoa opettaa! Tuolla kertaa oli myös hieno osallistujaprosentti: kaikki jumalanpalvelukseen osallistuneet jatkoivat myös raamattutunnille lukuun ottamatta pappia, joka kiirehti seuraavaan seurakuntaan messua toimittamaan. Tungosta ei silti ollut kirkossa eikä seurakuntatalolla, sillä näitä osallistujia oli lisäkseni seitsemän.

Alkusysäys kokoontumisille

Syksyn aikana kävin kahdesti myös länsivirolaisessa pienessä Nõvan seurakunnassa, jossa ei toivottu varsinaista koulutusta, mutta seurakunnan eläkeläiset kaipasivat yhteisiä kokoontumisia, jotka olivat olleet tauolla. Minua pyydettiin puhumaan noihin tapaamisiin, ja koska väellä itsellään ei ollut aihetoiveita, puhuin ensimmäisellä kerralla siitä, miksi ja miten Raamattua kannattaa lukea ja toisella kerralla johdin raamattupiirin valmiin materiaalin avulla. Ajatuksena oli, että heidän olisi helppo jatkaa materiaalin kanssa ilman minuakin. Paikalle tuli molemmilla kerroilla kymmenkunta eläkeläistä, joista lähes kaikki kertoivat olleensa seurakunnan jäseniä jo 1990-luvulta asti, mutta Raamattua heistä ei lukenut juuri kukaan, koska sitä pidettiin niin vaikeana. Vierailuni täyttivät tarkoituksensa ja antoivat tarvittavan alkusysäyksen sille, että yhteiset tapaamiset jatkuvat omin voimin ja paikallisten seurakunnan työntekijöiden tuella. Toivottavasti Raamattukin saa tulla tutummaksi ja rakkaammaksi.

“Luottaen Jumalan armoon”

Piispainkokous päätti lokakuun lopussa Sleyn ja Kansanlähetyksen rikkoneen sopimusta, ja nyt on alkanut kuulemismenettely, jonka tulokset selviävät ensi vuoden puolella. Rajuimmillaan seurauksena voi olla molemmilla järjestöillä kirkon virallisen lähetysjärjestön aseman menettäminen. Siksi rukouksesi ja tukesi ovat nyt entistä tärkeämpiä. Sleyn perustamisesta tuli 13.11. kuluneeksi 150 vuotta. Sleyn tarkoituksena oli silloin ja on yhä “luottaen Jumalan armoon ja apuun levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.” Tätä työtä haluamme jatkaa niin kauan kuin Jumala suo.

Siunausta loppuvuoteesi ja tulevaan adventinaikaan!

Rukousaiheita:

-Raamattuopetuksiin osallistuneiden rakastuminen Raamattuun
-Lähetyskeskuksen joulukalenteriprojekti
-Terveyttä loppuvuoteen
-Sleyn, Kansanlähetyksen ja koko Suomen kirkon tulevaisuus

Kiitos rukouksistasi!

Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastusta Jumalaltani. Jumalani kuulee minua!
Miika 7:7