Tapahtumarikas kesä

Ville Melasen lähettikirje 6/2023
17.09.2023

Ylä-Suetukin lastenleiri
Heinäkuun alkupäivinä Ylä-Suetukissa vietettiin lastenleiriä. Opetukset ja rukoushetket järjestettiin kirkossa. Erilaisia leikkejä leikittiin ja pelejä pelattiin sekä kirkonpihalla että läheisellä niityllä. Sää oli kesäisen lämmin, toisinaan helteinen. Eräänä päivänä tarvittiin vapaaehtoista ”Herätä karhu”-nimiseen leikkiin. Kun kukaan ei tohtinut ryhtyä karhun rooliin, suostuin tehtävään. Kaksi joukkuetta kisasi siitä, kumpi ehtii ensin kaataa viisi sankollista kylmää vettä karhun päälle. Kisa päättyi lukemin 5-3. Sain siis päälleni melkoisen määrän kylmää vettä eivätkä siinä kastuneet ainoastaan päällyshousut. Onneksi kesä kuivaa sen, minkä kastelee. Oli virkistävä hetki. Illalla pääsin saunaan kunnolla peseytymään, sillä ei se lampivesi kovin puhdasta ollut. Karhuleikin myötä taisin jäädä joillekin lapsille karhuksi koko loppuleirin ajaksi. Tuossa kylässä on aina kamppailtu alkoholismin kanssa. Se aiheuttaa niin terveyshaittoja kuin rikkonaista perhe-elämää. Huomasin, kuinka joillekin olin leirillä isähahmo, jonka luo he halusivat tulla. Meitä oli kyllä muitakin miehiä leirillä. Jollekin toiselle jostakin toisesta pastorista tuli isähahmo. Hengellisessä toiminnassa Jumalan sanan julistamisen ja opettamisen tulee olla keskiössä. Leikeillä on silti oma merkityksensä ja ajattelen tuon karhuleikin palvelleen tällä kertaa erityisellä tavalla. Jumala toimii tässä maailmassa ihmisten kautta ja niin lasten kuin aikuistenkin käsitykseen Jumalasta vaikuttaa se, miten lähimmäiset heitä kohtelevat. Seurakunnan nuori pastori on hengellisen lapsityön lisäksi aloittanut koulussa englannin kielen opetuksen ja hänen opetusvastuulleen on tulossa myös esikoululaiset. Toivottavasti voimme vaikuttaa lasten kasvuun niin, etteivät he joutuisi henkilökohtaisesti kamppailemaan alkoholiongelmien kanssa ja voisivat elää uskossa.

UlanUden kirkon vihkiminen
Lähdin kohti UlanUdea osallistuttuani ensin piispanneuvoston kokoukseen Kelton teologisessa instituutissa. Lensin Pietarista yötä myöten Krasnojarskiin. Lentokentältä ajoin taksilla kirkolle, josta lähdimme Sergei Shilovskin ja Aleksei Karabzovin kanssa välittömästi autolla kohti UlanUdea. Edessä oli pitkä ajomatka. Yövyimme yhden yön tienvarsihotellissa. UlanUdeen saavuimme lauantai-iltana yli puolentoista tuhannen ajokilometrin jälkeen. Tällaiset matkat ovat aika rasittavia jaloille, jos selällekin.

Kirkkoa vihkimään saapui piispa emeritus Aarre Kuukauppi. Virassa oleva piispamme Ivan Laptev sairastaa ihosyöpää. Avustin muutaman muun pastorin kanssa kirkon vihkimisessä ja juhlamessussa. Saimme kuulla burjatialaisen ja kiinalaisen kuoron laulut. Seurakunnassa nuori pastori Aleksander tekee työtä kiinalaisten parissa. Hänen kiinalainen vaimonsa sanoi minulle messun jälkeen, että minun olisi pitänyt laulaa suomeksi. Totesin siihen, että seurakunnan kannalta oli parempi, etten laulanut. Vihityssä kirkossa on mielestäni hyvä tilaratkaisu. Toisessa kerroksessa on jumalanpalvelussali. Ensimmäisessä kerroksessa on tilaa teen juontiin, erilaisten piirien toimintaan, toimistotilaa sekä yöpymismahdollisuus parissa pienessä huoneessa.

Sananpalvelijoiden seminaari UlanUdessa
Pidimme rovastikuntamme sananpalvelijoiden perinteisen seminaarin sekä seurakunnan vanhassa että uudessa kokoontumistilassa. Ensimmäisenä päivänä kokoonnuimme vanhaan toimitilaan, koska tarvitsimme internet-yhteyttä kahden luennon toteuttamiseen. Seurakunnan oma pastori, Aleksander, kertoi työstä kiinalaisten parissa. Hän piti työssä tärkeänä pyrkiä tulemaan mahdollisimman paljon kiinalaisen kaltaiseksi. Japanin-työn kokemuksista kertonut Kylväjän Venäjän-koordinaattori varoitti japanilaisessa asiayhteydessä tulemasta ”liian japanilaiseksi”, koska siihen liittyy paljon pakanallisia aineksia, jotka eivät sovi kristitylle. Kokemuksista työstä Israelissa kertoi Ylä-Suetukin pastori Vladimir.

Kaksi seuraavaa päivää kokoonnuimme vasta vihityssä kirkossa. Päivät aloitettiin ja lopetettiin rukoushetkillä. Tavanomaisesti kokoonnumme tiistaisin Skype-seminaareihin, joissa vaihdamme kuulumisia, rukoilemme ja käymme läpi seuraavan sunnuntain saarnatekstin. Tällä kertaa emme tarvinneet internetin avustusta, vaan ”Skype” toteutui naamakkain. Eräs seminaarimme keskeinen puheaihe oli rovastikuntamme talous, joka on kokenut kolhuja tänä poliittisesti epävakaana aikana. Kirjoitimme yhteisen vetoomuksen Inkerin kirkon kirkkohallitukselle, että seurakuntamme saisivat jonkunlaista tukea myös jatkossa kirkon keskushallinnosta. On kuitenkin selvää, että myös kokonaiskirkon talous on viime aikoina saanut ikäviä iskuja. Toistaiseksi rahaa on vielä kulkenut rajan yli Pietariin. Tästä meille kerrottiin Keltossa piispanneuvoston kokouksessa.

Seminaari sujui kokonaisuudessaan hyvin, mutta myös yksi ikävä tapaus sattui. Valmistautuessani päätösmessun toimittamiseen ja erityisesti venäjänkielisen saarnan valmisteluun muiden mentyä lounaalle lounasravintolaan, en tiennyt yhtään, mitä pihalla tapahtui. Erään sananpalvelijamme auton toinen takasivulaseista oli murskattu ja penkillä ollut laukku viety. Siinä meni samalla ulkomaanpassi, auton rekisteröintitodistus ja rahaa. Tämä sananpalvelijamme on pitkäaikainen työntekijämme ja aina valmis neuvomaan muita. Ehkä tämä oli hänelle karu opetus siitä, että ihminen – hänkin – on erehtyväinen ja joskus virheistä joutuu maksamaan ikävän hinnan. Samalla se oli meille kaikille muistutus varovaisuuteen. Myös kirkon välittömässä läheisyydessä voi käydä varkaita, vieläpä ihan keskellä kirkasta päivää.

Ylä-Suetukin seurakunnan 160-vuotisjuhla
UlanUdesta palasimme pitkän automatkan jälkeen Krasnojarskin alueelle. Saarnasin lauantaina 2.9. messussa Minusinskissa ja 3.9. Ylä-Suetukin kirkon juhlamessussa. Viikkoa aikaisemmin olin juhlimassa uusimmassa kirkossamme UlanUdessa ja nyt siis Ylä-Suetukin vuonna 1888 rakennetussa vanhimmassa kirkossamme. Juhlamessun yhteydessä toimitettiin kahden henkilön konfirmaatio. Seuraavana päivänä lensin Pietariin ja yhden yön jälkeen palasin Suomeen.

Sana
”Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.” (2. Tess. 2:13)

Jumala valitsee ihmisen pelastukseen Kristuksen kautta. Pelastuminen perustuu siihen, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan. Jumala aloitti näin lähetystyön. Jeesus oli ensimmäinen lähetystyöntekijä eikä tuo työ ole vielä loppunut. Sama Jeesus, joka kulki aikansa näkyvänä hahmona eri kansojen keskuudessa, kulkee nytkin eri kansojen keskuudessa. Aikanaan Jeesuksen toiminta oli suoraan ihmisten nähtävissä, tunnettavissa ja koettavissa. Jeesuksen täydellisen sovituskuoleman, riemullisen ylösnousemuksen ja autuaallisen taivaaseenastumisen jälkeen Vapahtaja on halunnut olla kanssamme silmillemme näkymättömällä, mutta kuitenkin todellisella tavalla. Hän antoi käskyn kastaa ja opettaa kaikki kansat. Kasteessa Jumala lähettää Jeesuksen sydämemme Herraksi. Opetuksen kautta Jeesusta tehdään tunnetuksi niin kastamattomille kuin kastetuille. Apostoli Paavali muistuttaa meitä siitä, että meidät on valittu pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Uskova saa kasteesta ja Jumalan sanasta voiman jokapäiväiseen pyhityselämään eli elämään kristittynä. Siihen kuuluu niin ikään jokapäiväinen syntien tunnustaminen ja anteeksiuskominen. Usko kiinnittyy Kristukseen ja Jumalan sanaan.

Kristityn ei pidä ajatella, että hän voi elää, miten tahansa välittämättä Jumalan sanasta ja lähimmäisensä parhaasta. Oikea kristitty ei väheksy Jumalan sanan merkitystä eikä hyvien tekojen tekemistä. Jumalan sanahan kehottaa tekemään aina vaan hyvää. Totinen kristitty tietää ja tunnustaa myös sen, että häneltä mikään ei onnistu tässä elämässä niin kuin Jumalalta. Kenestäkään meistä ei tule tämän ajallisen vaelluksen aikana täydellisiä ajatuksissa ja teoissa. Meissä on paljon heikkoutta, vaivoja, sairauksia ja muita matkan vaivoja. Vasta taivaassa kaikki on hyvin. Älkäämme kuitenkaan unohtako sitä, että Jeesuksessa me kristityt kaikesta huolimatta olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan silmissä. Vaikka syntilistamme olisi mahdottoman pitkä ja mielemme sen vuoksi apea, Kristuksessa Jumala näkee vain pyhyyttä ja puhtautta ja se luetaan meidän hyväksemme. Tähän pyhyyteen ja puhtauteen, suureen Jumalan armoon, meidät liittää kasteemme ja uskomme. Iloitse tästä Jumalan valinnasta! ”Autuus suuri, oomme Herran kansa, sana varma siitä todistaa. Kiitos Jeesukselle uhristansa, siinä Herra sielun puhdistaa.” (SK 392:1)

Esirukousaiheita:
–Varjelusta matkoille
-Kiitos UlanUden kirkon vihkimisestä!
-Piispa Ivan Laptevin terveys
-Rauhaa maailman kansoille!