Emme vietä tänään ehtoollista

Puheenvuoro Kokkolassa 3.9.2023

Arkkipiispa Tapio Luoma sanoi aamuhartaudessaan meille herätysliikejohtajille: ”Meidän kirkon johtajien ja auktoriteettien ei pidä laittaa esteitä Jumalan valtakunnalle.”

Nyt kysyn teiltä, missä Jumalan valtakunta tulee meidän keskellemme?

Kristuksessa. Sanassa ja sakramenteissa. Ehtoollisessa. Eihän täällä ole yksikään kirkon johtaja tai auktoriteetti laittanut esteitä Jumalan valtakunnalle? Eihän? Vai onko kuitenkin?

Te Keskipohjalaiset olette vieraanvaraista ja aikaansaavaa väkeä. Todellakin! Siitä saimme iloita viime kesänä, kun olimme Toholammin Evankeliumijuhlassa tai kun Ohtakarin talkoopäivästä on katsonut videota. Hyville isännille on mukava tuoda tuliaisia ja siksi minulla on teille lahja. Ja me avaamme nyt yhdessä tämän lahjan. Tulisiko joku auttamaan paketin avaamisessa?

Täällä on viinipullo. Tässä sanotaan, että sen ovat tehneet italialaiset munkit ehtoollista varten. Ja täällä on leipäpussi. Pussissa on 500 ehtoollisleipää. Tässä lukee, että sen on saanut oikein Vatikaanin hyväksynnän oikeaksi ehtoollisleiväksi.

Me emme tänään avaa tätä pulloa ja kaada sitä maljaan. Ja tämä leipäpussi jää tänään avaamatta. Sillä ei ruokita tänään yhtään suuta. Ne jäävät silti tähän muistuttamaan meitä Herran ehtoollisen aarteesta.

Matkamiehen eväshetki

Te lapsiperheet – ja toki muutkin tiedätte varsin hyvin, että kun on perheen kanssa retkellä tai matkalla, paras hetki on evästauko. Se kun voipapaperikääre alkaa rapista käsissä auki ja täytetyt sämpylät, pillimehu tai lämmin kaakao hiljentää hetkeksi koko matkaseurueen. Ja miten hyvältä ne maistuvatkaan, kun on kävelty tai hiihdetty melkein kokonainen kilometri. Ehtoollista sanotaan matkamiehen evääksi. Tänään tästä kappelista lähtee matkalle tätä evästä vaille jäänyttä väkeä. No toki meillä on tämän jälkeen kahvit!

Eikä eväittä muutenkaan olla ihan kokonaan. Ei kokonaan. Me evankeliset saamme krossata sanan päälle ja olemme siitä kiitollisia. Herran sana vakuuttaa, että meillekin – tänään ehtoollisen lahjatta jääneillekin on taivas auki Kristuksen lunastustyön tähden. Sanaa ei meiltä ei ole viety.

Kirkon kolme merkkiä

Johannes. Mikäs päivä meillä on kahden viikon päästä 16.9.? Mikä tekee siitä päivästä niin erityisen? Sinut ja minut vihittiin silloin pappisvirkaan. Mitä se pappisvirka tiivistettynä tarkoittaa? Mistä sinä nyt pappina vastaat ja miten se eroaa siitä mitä ennen sitä olit? Aivan, palvelet sanalla ja sakramenteilla. Mutta miten sinä palvelet, kun täällä ei tänäänkään ole ehtoollista?

Kirkolla on kolme merkkiä, joista se tunnetaan: Evankeliumi, Pyhä kaste ja Herran Pyhä Ehtoollinen. Tarpeen vaatiessa kirkko voisi elää ilman kaikkea muuta paitsi näitä. Missä Kristuksen kirkko on, siellä myös nämä kolme välttämättä ovat. Mutta ei täällä, ei tänään.

Ristiinnaulitun kylkihaava

Tässä taulu ristillä roikkuvasta Jeesuksesta. Sain kaksi viikkoa sitten avunpyynnön ystävältäni. Kristityksi kääntynyttä irakilaismiestä ollaan lähettämässä hänen kotimaahansa. Klaani ja suku on sanonut, että hänet pitää tappaa. Hänelle on lähetetty uhkauksia videoilla ja viesteillä. Voitko mennä ja lohduttaa häntä?

Hän ei osaa suomea ei oikein englantiakaan. Luku- ja kirjoitustaidoton mies. Menin hänen luokseen. Minulla oli nippu kuvakortteja Jeesuksesta mukanani ja katselimme niitä. Laitoin kännykältä muutaman arabiankielisen rukouksen, jotka ystäväpappi oli nauhoittanut. Sitten näytin tämän kuvan. Siinä roikkuu ristillä Jeesus ja hänen kylkihaavasta vuotaa verta maljaan.

Ehkä hän ajatteli, että tämä Kristuksen maljaan vuotava veri on jotakin tärkeää. Me vietimme ehtoollista kahden. Me tiedämme, että Kristuksen kylkihaavasta, sieltä vuotaa Jeesuksen veri. Sovinnon ja anteeksiantamuksen veri. Se vuotaa ja todistaa, että se vuotaa juuri siksi, että se on pyhää ja puhdistavaa armon verta.

Jumalan omat erämaassa

Alat ehkä ymmärtää miksi ehtoollinen, Kristus leivässä ja viinissä on niin tärkeä asia kristitylle. Nimittäin sinä päivänä, kun tämä viini ja leipä nautitaan ja tämä Herran seurakunta nousee istuimiltaan ylistämään Jumalan Karitsaa, et ainoastaan kuule armonvakuutusta, vaan Kristus itse tulee luoksesi koskee huuliasi ja siitä käsin valtaa koko ruumiisi, sielusi ja henkesi.

Eikä Hän vain etäisesti muistuta itsestään viinitilkassa, vaan siinä hänen veripisaransa pesee sinut synneistä puhtaaksi. Ja tästä leivästä, kun sinä maistat, et vain tunne kitalakeesi jäävää ohutta leivän palaa, vaan siinä Jeesus Kristus itse ravitsee ja täyttää sinun puutteesi, poistaa sinun hätäsi ja vaivasi ja liittää sinut osaksi omaa ruumistaan ja kaikkien pyhien, kaikkien Jeesukseen uskovien ruumista. Sinä olet hänessä ja hän sinussa. Voisiko syntinen ihminen enempää itselleen toivoa?

Tämä Herran kansa kulkee tänään erämaassa. Se iloitsee toisistaan. Se rukoilee. Ja se kuulee, että kasteen armon varassa, vielä tämäkin päivä eletään kuivin suin.

Jeesus sanoo: ”Joka on janoissaan, tulkoon.” (Joh. 7; Ilm 22) ja ”Tulkaa sillä kaikki on jo valmiina.” (Luuk. 14)

Mutta minä sanon teille: ”Älkää sittenkään tulko.” Se ei ole tänään sallittua. Te ette saa tulla. Mutta miksi ihmeessä? Tässä tilassa ei saa viettää ehtoollista. Mutta eikö se olisi juuri tärkeää tulla, syödä ja juoda? Kyllä se olisi.

Onhan meillä on täällä Herran koolla oleva seurakunta, meillä on kappeli ja meillä on täällä pastori. Mutta tänään ei kuitenkaan ole ehtoollista. Ei tänään. Voimme katsoa aineita, ikävöidä, miettiä hengellisesti. Mutta älkää tulko, ottako, maistako ja tulko ravituksi Herran pyhällä aterialla.

Ei ehtoollista, vaikka me tiedämme, että Herramme sanan vakuuttamana se on juuri kaikkein ihaninta mitä tässä maailmassa on meille kristityille matkaevääksi annettu. Herran pyhä ateriassa on Herran ristin veri – meidän puolestamme vuodatettu. ”Veri Jeesuksen meidät taivaaseen täältä murheiden maasta vie” (Siionin kannel 452), ja Herran ruumis, Meidän edestämme annettu, ”Oi, Jeesus, leipä elämän.” (Virsi 224)

Vaikka olisi täynnä janoa, kaipausta, sielun kuiva kurkku ja sydämen pohjaton ikävä, tänään pysyy täällä elävän veden kaivon kansi tiukasti kiinni kuten tämän pullon sinettikin. Vielä tänään ei repeä apottien leipäpussi auki, eikä leipää murreta kuten ensimmäiset kristityt tekivät. Kurkku pysyy kuivana ja sielun sisin jää ikävöimään.

No, onhan onneksi sinun elämäsi voima on jo sinun kastevedessäsi ja siinä valta puhdistaa sinut kaikesta synnistä. Se tuo kuivuneeseen sydämeen tänään virvoitusta.

Mutta sanon, että sinä päivänä, jolloin tämä pullo ja pussi avataan, älkää ihmetelkö, jos hieman tulee pisaroita niskaan. Siellä taivaan pilvisuoja rakoilee, kun korkeudessa Herran pyhät enkelit kyynelehtivät ilosta pisaroita.

Älkääkä ihmetelkö, jos jostain kantautuu korkea ääni. Se olen vain minä, joka polvillani kiittäen falsetissa laulan kiitosta Jumalalle siitä, että sinä päivänä taivas on tullut tässä kappelissa maan päälle.

Juuri ehtoollisessa evankeliumi Jeesuksesta tulee erityisen todeksi. Siinä Jumala tulee luoksemme. Me, jotka emme pysty itseämme pelastamaan olemme vain ottamassa vastaan, kädet auki ja sisin kuivina. Mitään meillä ei ole antaa, mutta Herra antaa hyvyyttään. Hän ei jää etäälle pyhyyteensä, josta emme häntä voi tavoittaa, vaan saapuu luoksemme, koskettaa, puhdistaa, parantaa ja ravitsee.

Niin nimen kuin sisällön puolesta ehtoollisessa on kyse Herran ateriasta, ei kristittyjen ateriasta. Herra ei ainoastaan ole asettanut sitä vaan myös valmistaa ja jakaa sen itse. Hän itse on kokki, tarjoilija, ruoka ja juoma.

Siinä samalla hän liittyy meihin ja osaksi itseään Kristus ruumista, liitää meidät osaksi seurakuntaa ja osaksi kaikkia Jumalan pyhiä, vah­­vistaa kohti taivaasta kulkevaa matkaväkeään taivaallisella ja terveeksi tekevällä ravinnolla. Siinä Herramme saa sydämemme kiittämään, luopumaan katkeruudesta ja vihasta – liittää Jumalan rakkauden siten kristityt toisiinsa ja liittää heidät Jumalaan.

Me elämme adventinaikaa. Adventti tarkoittaa odottamista. Elämme odotuksen aikaa. Me odotamme Herraamme ja kuten ensimmäisistä kristityistä asti kirkossa on rukoiltu, Maranatha, Herramme saavu. Herramme saavu tänne sanassa ja ehtoollisen sakramentissa. Murra Herra esteet ja lukot, ihmismielipiteiden kahleet ja asenteiden jyrkkyys. Tule Herra meidän keskellemme ja ruoki meidät. Tule Herra Jeesus.

Tähän lahjapaketin kylkeen voitte laittaa aina viivan, kun jumalanpalvelus on pidetty.

Armon kappeli

Tällä paikalle annettiin nimi. Mikä se olikaan? Armon kappeli. Armo – se tulee osaksemme juuri siellä missä Kristuksen veri vuotaa tämän maailman syntien tähden. Sitähän armo on. Hän, Pyhä Kaikkivaltias ja koskematon tulee armollisuudessaan syntisen ihmisen lähelle, Hänen verensä ja ruumiinsa koskee huulia, ja minä olen hänen ja hän minun.

Ja tämä on Kappeli. Kappeli tarkoittaa sivukirkkoa. Mutta mikä on kirkko, jossa armoa ei jaeta Hänen aarrekammionsa kyllyydestä Hänen käskynsä mukaisesti ei vain korville, vaan myös kuiville huulille ja nääntyvälle sisimmälle ja kaipaavalle sydämelle.

Me emme vietä tänään ehtoollista. Mutta viini ja leipä muistuttavat siitä, että Herramme on antanut meille enemmän. Herramme on antanut meille koko taivaallisen aarrearkun sisällön lahjaksi. Jeesus sanoo, ”minä olen tullut antamaan teille elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10)

Kokkolassa, 3.9.2023

Voit tukea Sleyn kotimaantyötä osoitteessa:
taivaallinenlahja.fi/juhana-tarvainen