Kristus on ylösnoussut!

Anna ja Taisto Sokan lähettikirje 2/2023

Uusia alkuja ja haasteita
Terveiset Ugandasta! Viime aikoina olemme katselleet uutiskuvia Suomesta, kun kevät näyttää jo alkavan ja sitten taas ilma kylmenee. Siitä huolimatta tiedämme, että kevät aina lopulta tulee. Viimeiset pari kuukautta kentällä ovat olleet suunnitelmien aikaa sekä kirkossa että lähetystyössä. Olemme suunnitelleet muun muassa evankelistojen ja diakonissojen raamattukoulutusta sekä naistyön toteuttamista kirkossa.

Näihin liittyen olemme aloittaneet naisten raamattupiirin ja evankelistojen lisäkoulutuksen Palabekin seurakunnassa. Evankelistojen vastuualue kirkossa on iso, sillä pappeja ei riitä joka seurakuntaan. Evankelistat vastaavat seurakunnan käytännöntyöstä ja sanajumalanpalveluksista, kun pappia ei ole saatavilla. Kirkon ikäjakauman vuoksi he ovat pääsääntöisesti nuoria miehiä, joiden koulukin on usein vielä kesken.

Palabekin seurakunta on ollut viime aikoina erityisen ahtaalla, sillä YK:n ruoka-avustus on alueella käytännössä katsoen loppunut ollen vain 2 kg kuukaudessa, ja maan vuokraus on kallista. Ihmiset ovat pakotettuja etsimään ruokaa rajan toiselta puolelta Etelä-Sudanista, jossa on edelleen levotonta, mutta ruoka huomattavasti halvempaa. Nälänhätä on todellinen ja varjostaa seurakuntalaisten elämää. Uudet aloitukset kirkossa ovat tuoneet kuitenkin intoa ja valaneet toivoa maallisen hädän keskellä.

Toisinaan suunnitelmat työssä tuntuvat etenevän hitaasti. Vaikka ne olisivat meidän mielestämme hyviä, yllättäviä asioita tapahtuu, jotka hidastavat toteuttamista tai kaatavat jotkut suunnitelmat kokonaan. Lopulta kaikki on kuitenkin Jumalan käsissä. Tiedämme, että Jumalan valtakunnan työ menee jatkuvasti eteenpäin mutkista ja takaiskuista huolimatta.

Kuoppaisella tiellä
Maaliskuun lopulla saimme piispa Ezran vieraaksemme. Hän liittyi seuraamme myös jumalanpalvelukseen Lamwossa, Palabekin pakolaisleirillä. Rankat sateet ovat tehneet syvällä maaseudulla olevasta tiestä entistä huonokuntoisemman. Tämän tietäen lähdimme liikkeelle ennen auringon nousua. Loppumatkasta köröttelimme 10 km tuntivauhtia, kun autosta alkoi kuulua pahaenteistä ääntä ja se alkoi heilua kuoppaisella tiellä entistä rajummin. Pääsimme lopulta perille, vaikka reilusti myöhässä. Onneksi täällä on totuttu siihen, että jumalanpalveluksen toimittajaa voi joutua odottamaan, jolloin on hyvää aikaa laulaa ja harjoitella kuoroesityksiä.

Paikalta ei löytynyt mekaanikkoa, mutta rukoilimme ja toivoimme parasta kotimatkan suhteen. Normaalisti parin tunnin ajomatka venyi yli neljään tuntiin rikkinäisellä autolla, mutta pääsimme kotiin Guluun juuri, kun aurinko oli laskemmassa.

Seuraavana päivänä, kun Taisto oli ajamassa autoa huoltoon, erään kiinteistön vartija pyysi, että voisi rukoilla matkan puolesta. Tässä vaiheessa auto oli kallellaan niin pahasti ja eturengas niin vääntynyt, että hän ei uskonut sen selviävän edes paria kilometriä korjaamolle. Korjaamolla mekaanikko ei meinannut uskoa, että olimme onnistuneet ajamaan Palabekista saakka siinä kunnossa olevalla autolla, ja arvioi korjauksen olevan kallis ja suuritöinen. Tarkastelun jälkeen ei löytynyt kuitenkaan muuta vikaa kuin yksi irronnut pultti, joka sekin oli tallella konepellin alla. Hän totesi, että ei keksi muuta selitystä kuin Jumalan tehneen ihmeen.

Lähetystyössä joudumme ajamaan usein kuoppaisia teitä, ja matka tuntuu taittuvan hitaasti. Pääsemme kuitenkin aina perille. Saamme kokea sekä pienissä että isoissa asioissa, että Jumala on kaikessa läsnä.

Pääsiäisen viettoa
Palmusunnuntaita juhlimme jälleen Lamwossa. Perinteen mukaisesti jumalanpalvelukseen saavutaan juhlakulkueena aitoja palmun oksia heilutellen ja laulaen ylistyslauluja. Pidimme perinteestä kiinni ja aloitimme jumalanpalveluksen kirkon pihamaalta, missä Taisto kertasi seurakuntalaisille palmusunnuntain tapahtumia. Tämä oli hyvä tapa laskeutua hiljaiseen viikkoon.

Pääsiäisviikolla saimme Guluun muutamia vieraita kirkon päätoimistolta Jubasta, Etelä-Sudanista. Pidimme myös kiirastorstaina viikkohartauden muutaman ystäväperheen kesken ja luimme läpi pääsiäisen ajan tapahtumat aina ehtoollisenasettamisesta ristiinnaulitsemiseen ja Jeesuksen ylösnousemukseen asti. Emme päättäneet hartautta sammuneisiin kynttilöihin, vaan halusimme heti muistuttaa itseämme siitä riemusta, mikä seuraa tyhjästä haudasta. Kristus on ylösnoussut!

Toistimme tätä lausetta moneen otteeseen pääsiäispäivän messussa, Betlehem-seurakunnassa Bweyalessa. Betlehem on pakolaisleiriseurakunnistamme nuorin ja väkimäärältään pienin, mutta missään muualla ei lauleta niin antaumuksella kuin tässä pienessä joukossa. Sellaiseen iloon ja riemuun on vaikea olla yhtymättä. Ehkä se antaa meille pienen ymmärryksen siitä, millaista riemua ensimmäiset Jeesuksen ylösnousemuksen todistajat ovat kokeneet, niin että viesti on lähtenyt leviämään. Totisesti ylösnoussut!

”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.” (Matt. 28:6)

Rukoile kanssamme:
– Kirkon työntekijöiden koulutus
– Naistyö kirkossa
– Kiitämme uusista aluista
– Levottomuuksien loppumista Etelä-Sudanissa ja Sudanissa
– Kiitos varjeluksesta tiellä
– Helpotusta nälänhätään
– Tulevaisuuden suunnitelmat kirkossa ja lähetystyössä.

Seuraa työtämme:
Instagram: @SokatUgandassa
Facebook: Sokat Ugandassa