Nyt on oikea aika

Pasi Palmun ensimmäinen lähettikirje

Minustahan tuli mamu
Tervehdys teille, rakkaat lähettäjät! Monien kanssa on tavattu lähtöjuhlissa joulukuusta alkaen, ja mitä lähemmäs helmikuun loppua päästiin, sitä tunteikkaammiksi kohtaamiset kävivät. Kotiseurakunnassani Kälviällä vietettiin tuhkakeskiviikkona viimeiset keskipohjalaiset läksiäiset. Kun helmikuun viimeisenä perjantaina sitten jätin Sessin leirikeskusvastaavamme Tiinan haltuun ja starttasin täyteen lastatun auton kohti synnyinkaupunkiani Kotkaa, piti oikein kovettaa mielensä. Hyvästien jättäminen on katkeraa puuhaa. Kotkassa vietimme paitsi iltamessun ja lähtöjuhlan, myös paikallisen työntekijämme Lucaksen ja hänen Kristiina-vaimonsa kuopuksen ristiäisiä. Vertauskuvallista: Sain lähetysmatkani aluksi kastaa tytön nimeltä Lydia. Raamattu kertoo Paavalin ensimmäisestä lähetysmatkasta Europpan puolelle, että ensimmäisten hänen kristityiksi kastamiensa joukossa oli Lydia-niminen nainen (Ap.t. 16)!

Maanantai-iltapäivänä matkaseuraksi ja muuttoavuksi liittyi Turun pappimme Timo Nisula ja hänen poikansa Otso. Otso olikin kantohommissa nimensä mukainen kontio. Herrat hyppäsivät Vuosaaressa kyytiin ja sitten ajettiin auto Finnlinesin laivaan. Kirjeen yläosan merellinen kuva antaa tunnelmaa tiistaiaamulta. Laivamatka oli kuin valmistautumista: Netti ei kerrankin toiminut, joten oli malttia olla ajatuksiensa, matkaseuralaistensa ja Lähettäjänsä kanssa. Ja tietysti levähtää kaiken tohinan jälkeen.

Myöhään tiistaina laiva lipui Travemünden satamaan. Katselin kannelta uuden kotimaan valoja. Pikkuhiljaa aloin tajuta, että tästedes olen sitten ulkomaalainen. Tai niin kuin kantajani härnäsivät, mamu. Kokemus voi olla ihan terveellinen. Uusi testamentti muistuttaa, että kristityt ovat joka tapauksessa ”vieraita ja muukalaisia”. Oikean kotimaamme kuuluu olla taivaassa.

Maailma on avara – ja pieni
Saksa on tullut minulle tutuksi turistikohteena. Olen vetänyt erikokoisille ryhmille ehkä toistakymmentä Luther-matkaa. Silti jonkinlainen yllätys oli, että käytännön asioita hoidetaan edelleen aika perinteiseen tyyliin. Suomessa hiirenklikkaus tekee saman kuin täällä virastokäynti. Alkuun kiukuttelin. Sitten tajusin, että parempi olla maassa maan tavalla. Kun byrokratia on hoidettu, saksalainen tehokkuus jopa yllättää.

Toisaalta tässä kulttuurissa on jotakin, mitä ei voi olla ihailematta. Huomasin yhden ruokapaikan kassalla, ettei heille(kään) kelvannut kortti. Kiirehdin sanomaan, että haen automaatista rahaa ja tulen uudestaan, johon vanhempi rouva ystävällisesti: ”Ei, kun syökää ensin kaikessa rauhassa!” – Kovin moni suomalainen ei toimisi vieraan ulkomaalaisen kanssa moisella luottamusperiaatteella (en minä ainakaan!). Sekin tuntuu mukavalta, kun kouluun pyöräilevät pikkuiset huomaavat kiittää väistäessäni heitä. Ja hyvin herkästi ihmiset tervehtivät toisiaan: ”Moin!” (sopii kaikkina vuorokaudenaikoina). Nämä piirteet toisin mielelläni Suomeenkin.

Kotini sijaistsee Stelle-nimisellä paikkakunnalla. Löydät sen Hampurin eteläpuolelta. Ja nyt se, miten maailma on pieni: Uudenvuoden aattona vihin Peräseinäjoella avioliittoon entisen Japanin lähettimme Mirjam Harjun saksalaisen sulhasensa David Schreiberin kanssa. Postiluukussani lukee yhä Schreiber, sillä hän asui seurakuntaharjoitteluaan tehdessään samassa asunnossa! Häissä tapasin myös täkäläisen pastori Christian Rehrin. Pidän kovin Christianin elävistä saarnoista ja hänen tavastaan hoitaa seurakuntaa. Yhtä aikaa jämäkkä ja sielunhoidollinen. Hengellisen työn tekijälle on äärettömän tärkeää saada itse olla keitaalla, varsinkin kun on juuriltaan irti.

Elämme kirkkohistoriallista aikaa
Iloitsen siitä, että saan tehdä työtä kokeneempien lähettien rinnalla. Näinä päivinä Turuset palaavat kotimaanjaksolta takaisin Hampuriin mukanaan pieni Aurora-tytär. Mutta ennen Turusten saapumista tutustuin mielenkiintoiseen kaveriin.

Amerikansaksalainen lähetti Christian Tiews otti yhteyttä ja kutsui lounaalle. Vietimme hyvän iltapäivän Hampurissa. Christian kertoi tulleensa nelikymppisenä uskoon ja aika erikoisella tavalla: paikkakunnalla oli luterilainen päiväkoti, jonne Tiewsit veivät lapsensa. Aikanaan Christian sitten opiskeli pastoriksi. Miehen mieli paloi entiseen kotimaahan ”auttamaan pimeydessä olevia valoon, koska olin itsekin elänyt vuosikausia pimeydessä”.

Christian kertoi saman, minkä olin jo eri suunnilta kuullut: Nyt ovi näyttää avautuneen tietyille muslimikansoille. Sitä varten minäkin täällä olen. Kristus tuli kaikkia varten. Armon evankeliumi on ihana niille, jotka ovat eläneet koko elämänsä ankaran lain alla. Pyydän tähän työhön esirukouksianne. Muistutan myös taloudellisen tuen tarpeesta mahdollisuuksienne mukaan. Jumala teitä ja yhteistä työtämme runsaasti siunatkoon!

Rukousaiheet

Näistä kiitän:
– Asettumisesta maahan, kodin löytymisestä ja tutustumisesta uskonystäviin
– Terveydestä, varjeluksesta liikenteessä, esirukoilijoista kotimaassa ja täällä
– Innostavista näkymistä ja etuoikeudesta osallistua maailmanlähetykseen

Näitä pyydän:
– Uskollisuutta Lähettäjälle, rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan
– Lahjoja, joita uusi tehtävä vaatii, nyt varsinkin tarpeellisen kielitaidon saavuttamista
– Terveyttä ja varjelusta
Lämpimin