Piispat aidosti ihmisen ja elämän puolella

Sanansaattaja kysyi muutamalta piispalta heidän kantaansa eutanasiaan. Asia on ajankohtainen, sillä eduskunnassa on kansalaisaloite, jolla pyritään edistämään aktiivisen kuolinavun antamista. Aikaisemmin tätä kutsuttiin armomurhaksi. Nykyisin näyttää usein, että asioista ei saisi käyttää niiden oikeita nimiä. Kuolinapu on kuitenkin tarkasti harkittu ja suunniteltu toimenpide, joten tuo vanha nimi rikoslaista johdettuna ei osu kauaksi oikeasta.

Ne piispat, joilta Sanansaattaja sai määräaikaan mennessä vastaukset, asettuivat kirkon vanhalle ja turvalliseksi koetulle kannalle, että elämä on Jumalan lahja ja ihmisarvon tulisi tässä olla loukkaamaton. Piispakunta jakaa – totta kai – ihmisten pelot kärsimyksistä vaikeiden sairauksien keskellä. Mutta heidän näkökulmansa eutanasiaan on torjuva. Eutanasian sijaan he korostavat kaiken mahdollisen lääketieteellisen avun antamista esimerkiksi saattohoidon muodossa. Sillä voidaan helpottaa ihmisten kärsimyksiä ilman, että tuhotaan Jumalan antamaa elämän lahjaa.

Myös Lääkäriliitto on asettunut vastustamaan eutanasiaa. On ymmärrettävää, että lääkärit, jotka työnsä ja kutsumuksensa puolesta ovat tottuneet taistelemaan suojellakseen elämää, eivät voi noin vain asettua elämän riistäjän asemaan. Arkkiatri, lääkärikunnan vanhin, Risto Pelkonen kannattaa voimakkaasti saattohoitoon panostamista.

Eutanasian toteuttaminen on nähty myös eräänlaiseksi ”Pandoran lippaaksi”, jonka avaamisen kaikkia seuraamuksia ei voida ennakoida. Se voi tuoda tulleessaan myös sosiaalisin perustein tehdyt eutanasiaratkaisut. Miksi ei toisi! Ovathan nämä totta jo aborttikäytännöissäkin. Samoin voi seurauksena olla ihmisarvon joutuminen markkinavoimien tai taloudellisten suhdanteiden myllyyn. Nyt se voi vielä tuntua mahdottomalta ajatukselta, mutta liian usein on nähty, että pahimmat uhkakuvat ovat toteutuneet.

Jos kansalaisaloitteessa eutanasiasta haluaa nähdä jotakin myönteistä, on se nostanut saattohoidon tarpeen ja kehittämisen julkisen keskustelun piiriin. Politiikassa puhutaan usein tahtotilasta. Nyt olisi tärkeä, että etsitään sellaista tahtotilaa, joka on elämän puolella.

Piispojen ja lääkäreiden enemmistön kanta on ehdottomasti turvallinen ja aidosti ihmisen puolella. Kristillisestä näkökulmasta kuolema on vihollisista viimeinen. Mutta sekin on voitettu vihollinen. Kristus on sen voittanut. Kun Jumalan aika koittaa meidän itse kunkin kohdalla, saamme turvallisesti jäädä hyvän Jumalan käsiin. Heikkona, sairaana ja kuoleman pelossa ollessamme meille ei pidä sälyttää sellaista vastuuta, että joutuisimme joko vapaaehtoisesti, häpeästä tai painostettuna tekemään ratkaisun elämämme päättämisestä.