Maaliskuiset terveiset!

Richard Ondichon lähettikirje 1/2023

Rakkaat Herrassa, minulla on ilo kirjoittaa tämän vuoden 2023 ensimmäinen uutiskirje. Vuosi 2022 on takana ja vuosi 2023 on nyt täällä. Kirsi, Amos, Eliel Sinuhe ja minä olemme olleet terveitä. Kiitämme Jumalaa siitä. Meillä on ollut kyllä haasteita teini-ikäisten kasvatuksessa. Rukoilemme jatkuvasti, että Jumalan sana saisi juurtua heihin.

Kiitos Jumalalle, että saamme aloittaa paastonajan. Opetan seurakunnalleni paastonaikaa enimmäkseen raamatuntutkistelun kautta. Paaston merkitystä ei ole helppo selittää islamista tuleville tai islamilaiseen kulttuuriin kasvaneille. Toisinaan minusta tuntuu kuin kylväisin näkemättä koskaan Jumalan sanan siementen sadonkorjuuta uusien käännynnäisten keskuudessa. Välillä pohdin, saanko todella välitettyä heille luterilaisen opetuksemme täyttä ymmärrystä. Mutta minun täytyy jatkaa ja toistaa – uudestaan ja uudestaan.

Koska olemme vuoden alussa, haluan jakaa kanssanne kuulumisia kansainvälisen työn edistymisestä. Jumalan armosta, messuyhteisömme pyhäkoulunopettajat ovat saaneet onnistuneesti jaettua opetusaikataulut. Tähän mennessä meillä on ollut seitsemän pyhäkoulunopettajaa, jotka ovat antaneet paljon aikaansa opettamiseen. Lapsiperheet ovat pysyneet uskollisina osallistuessaan viikoittaiseen sunnuntain jumalanpalvelukseen. Olen kokenut rohkaisua nähdessäni, että he näyttävät olevan sitoutuneempia kuin koskaan aiemmin seurakuntamme historiassa, joten rukoilemme, että useammat perheet liittyisivät jumalanpalveluksiimme. Kaksi sunnuntaita sitten seurakunnassamme kastettiin kaksi 4-vuotiasta lasta. Se on yksi merkki siitä, että Herra jatkuvasti laajentaa perhettään Luther-kirkossa.

Kolmanneksi haluan mainita, että viikoittaiset raamatuntutkiskelutuokiomme ovat jatkuneet tuttuun tapaan. Nyt olen nähnyt, että vähitellen ne vaikeimmatkin kysymykset tulevat esiin ja voimme puhua vapaasti ja saada vastauksia Raamatusta. Samaan aikaan suurin osa turvapaikkaa hakeneista on saanut negatiivisia vastauksia turvapaikkapäätöksistä, joten olen aloittanut nollasta ohjaamaan heitä ja kirjoittanut päivitettyjä pastorin lausuntoja sitoutumisesta viikoittaiseen toimintaamme. Monet heistä, jotka ovat tulleet 19-vuotiaina Suomeen turvapaikkaa etsien, ovat nyt 27-vuotiaita. Sydämeni itkee selittäessäni, että heidän nuoruutensa on mennyt odottaessa vastausta – ja surullista on se, että Migri väittää, etteivät nämä ihmiset ole aidosti kristittyjä. Edes kristittyihin perheisiin syntyneistä ei kukaan voi tietää, mitä heidän sydämessään on. Uskonasiat ovat monimutkaisia, eikä niitä voi tieteellisesti selvittää, mutta niin Migri kirjoittaa hylkäyslausumissaan. Kannustan kuitenkin heitä edelleen ja pidän toivoa yllä, että he voivat valittaa kielteisistä päätöksistä.

Kiitos uskollisuudestasi, rukouksestasi ja taloudellisesta tuestasi lähetystyölle täällä Suomessa. Rukoilkaa, että Jumala kohtaisi näitä käännynnäisiä, ja että lopulta Jumala saa olla ylistetty tämän työn kautta.

Jumala siunatkoon teitä jokaista!