Kokemuksia Myanmarista: Pienet asiat kantavat

Kahden viikon aktio Myanmarissa jätti Evankelisten opiskelijoiden ryhmän mieliin monta kohtaamista ja rukousaihetta.

Sleyn kanssa muutama vuosi sitten yhteistyön aloittanut Lutheran Church of Myanmar (LCM) otti tänä talvena ensimmäistä kertaa vastaan Evankelisten opiskelijoiden aktioryhmän. Eri puolilta Suomea tulleet aktiolaiset tutustuivat kahden viikon ajan nuoren luterilaisen kirkon toimintaan ja sen lähetystyömuotoihin. He viettivät aikaa myös esimerkiksi Damadi Home -orpokodin lasten kanssa.

Alkuvuodesta toteutettu matka oli aktiolaisille ajatuksia herättävä ja antoisa.

– Tuntui, että itse sai paljon enemmän kuin pystyi antamaan. Mutta ehkä myös kohtaamamme ihmiset saivat jotakin, vaikka minusta tuntui, että he olivat enemmänkin rohkaisuksi minulle, Elina Ala-Hynnilä sanoo.

Paula Leppäkoski jatkaa:

– Vaikka emme tienneetkään itse, mitä voimme antaa, voi aktiossa luottaa Jumalan suunnitelmaan. Me teemme jotakin pientä, ja on Jumalan vastuulla, millaista hedelmää se kantaa.

Toivottuja vieraita

Esimerkiksi vierailut seurakuntalaisten kodeissa osoittivat, että Jumala voi toimia vähäpätöisiltäkin tuntuvien asioiden kautta. Tuntui, ettei meillä ollut juuri mitään vietävää ihmisille, jotka ystävällisesti olivat kutsuneet ryhmän koteihinsa. Laulun laulaminen sekä perheen ja kodin puolesta rukoileminen osoittautuivat kuitenkin yllättävän tärkeiksi asioiksi. Seurakuntalaiset olivat aidosti kiitollisia siitä, että aktiolaiset tulivat heidän koteihinsa käymään. Vierailut näyttivät olevan heille merkittäviä ja mieleenpainuvia kokemuksia.

Länsimaisia turisteja on alkanut käydä Myanmarissa vasta muutama vuosi sitten maan avauduttua. Niinpä suomalainen aktioryhmä herätti usein täysin tuntemattomissakin paikallisissa uteliaisuutta. Aktiolaiset saivat tottua tuijotettavana ja valokuvattavana olemiseen lähes kaikkialla.

Leikkejä kielimuurin yli

Erityisen mieleenpainuvia kokemuksia aktiolaisille olivat Damadi Home -orpokodin lasten kanssa vietetyt hetket. Aktio-ohjelmaan kuului useana päivänä lasten kanssa touhuamista, välillä orpokodilla, välillä kirkolla.

Luterilainen kirkko tekee Myanmarissa lähetystyötä erityisesti lasten parissa, joten aktion ohjelmaan kuului useissa muissakin kohteissa leikkimistä ja laulamista. Pienten lasten kanssa kielimuurikaan ei haitannut.

Myanmarissa puhutaan useita eri kieliä, joten kaikki paikallisetkaan eivät ymmärrä toistensa äidinkieltä. Yhteiskielenä käytetään burmaa, ja burmalaiset ovat muutenkin etuoikeutetussa asemassa suhteessa pienempiin etnisiin ryhmiin. Suurin osa kristityistä kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Esimerkiksi jumalanpalvelukset, joihin aktioryhmä Yangonissa osallistui, toimitettiin mizon eli lusain kielellä.

Lähettäjillä
on tärkeä rooli

Maaria Anttoora kertoo, että aktiossa korostui myös lähettäjien roolin tärkeys lähetystyössä.

– Rukoustuki tuntui tärkeältä. Myanmarissa myös näimme, mitä kaikkea lähettäjien tuella on jo nyt saatu aikaan, Anttoora sanoo.

Kahden viikon aikana aktiolaiset ehtivät saada näkökulmaa siihen, minkä asioiden puolesta Myanmarissa tarvitaan rukousta. Luterilainen kirkko on pieni, mutta sillä on paljon näkyä evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Moneen asiaan tarvitaan tukea. Myanmarissa odotetaan innolla Sirkka-Liisa ja Pekka Huhtisen saapumista maaliskuussa lähetystyöntekijöiksi kouluttamaan kirkon työntekijöitä.

Paljon rukoustukea tarvitaan myös LCM:n omien myanmarilaisten lähettien työlle buddhalaisilla alueilla. Evankeliumin vieminen alueille on vaikeaa ja hidasta. Yksi aktioryhmän vierailukohteista oli lähellä maan suurinta kaupunkia Yangonia täysin buddhalaisella alueella sijaitseva Bago. Myanmarilainen lähettiperhe asuu siellä ja pitää jumalanpalveluksia kodissaan. Lähialueella asuu vain muutama kristitty perhe. Muut asukkaat ovat pääosin armeijasta eläköityneitä sotilaita, uskonnoltaan buddhalaisia.

Pyhäkoulu tavoittaa kuitenkin myös buddhalaisia lapsia ja heidän perheitään. Lähetit pyrkivät tutustumaan naapureihin ja rakentamaan vähitellen luottamusta ja keskusteluyhteyttä. Hitaasti etenevä työ vaatii suurta luottamusta Jumalaan ja paljon rukousta.

Bagossa, keskellä buddhalaista aluetta, jumalanpalveluksetkin pidetään lähettiperheen kotona.