Paula Marita Salmela os. Kähkönen – Iloinen ja rohkea sananjulistaja

s. 8.8.1966 Parikkalassa

k. 7.10.2022 Vetelissä 

Paula Kähkönen aloitti työelämänsä Tilkan sairaalassa Helsingissä, josta hän sai paikan valmistuttuaan sairaanhoitajaksi. Elämä vei kuitenkin pian toisaalle. Karjalaissyntyinen Paula avioitui veteliläisen Tapani Salmelan kanssa. Uusi elämäntehtävä avautui Räyringissä maatalonemäntänä. Appivanhemmat asuivat samassa talossa. Molemmat puolisot tekivät ahkerasti omat työnsä ja navettatyöt hoidettiin yhdessä. Lapsia perheeseen syntyi kolme: Arttu, Anni ja Matti.

Sleyn Räyringin osaston puheenjohtajaksi Paula valittiin 10 vuotta sitten. Hän ideoi ja kehitti osaston toimintaa sekä organisoi rukoushuoneen tarjoilut. Paula oli itsekin taitava leipoja: hänen käsissään valmistuivat monet herkut erilaisiin tilaisuuksiin ja pyhäkouluun. Erityisruokavalioihin kuuluvat otettiin aina huomioon.

Paulasta oli moneen. Hän lauloi osaston kuorossa ja juonsi tilaisuuksia sekä kantoi vastuuta Vetelin seurakunnan kirkkovaltuustossa, kirkkoneuvostossa sekä Sleyn Keski-Pohjanmaan piirin johtokunnassa.

Paula hoiti uskonelämäänsä osallistumalla jumalanpalveluksiin, maallikkokouluun ja raamattukursseille. Kesän Evankeliumijuhlat olivat hänelle tärkeitä. Siellä tapasi uskonystäviä. Karjanpidon loputtua Paulalla ja Tapanilla oli entistä paremmat mahdollisuudet kulkea evankeliumijuhlilla ja sukulaisia tapaamassa. He tekivät myös kaksi matkaa Saksaan Lutherin jalanjäljille.

Karjalaiset juuret takasivat Paulalle hyvän ulosannin. Hänellä oli mutkaton tapa lähestyä ihmisiä. Paulan olemuksesta pystyi aistimaan vahvan uskon Jeesukseen. Hän otti kaikki siipiensä suojaan.

Keväällä tuli tieto Paulan sairaudesta. Se oli kova isku perheelle ja koko kylälle. Paula oli jättänyt syvän jäljen Räyringin osaston ja koko yhteisön elämään. Monin esirukouksin kannoimme häntä viimeiselle matkalle. Hän kertoi, kuinka rukoukset kantoivat, ja oli niistä kiitollinen. Paula toivoi saavansa nukahtaa Vapahtajan syliin. Hän turvasi Vapahtajaansa. Jeesuksen risti oli hänelle niin tärkeä, että hän jopa nukkui sairasvuoteellaan puinen risti kädessään. Jäämme syvästi kaipaamaan häntä. Kerran perillä taivaan kodissa lauletaan ja vietetään parasta juhlaa.

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut” (Joh 11:25)