Siunattua alkavaa vuotta!

Joona ja Helene Toivasen lähettikirje 5/2022/23

Ensivaikutelmia Pohjois-Sumatralta

Vuoden viimeisenä kuukautena matkustimme Pohjois-Sumatralle ja tapasimme ensimmäistä kertaa mahdollisia yhteistyökumppaneitamme Niasin saarella. Ensimmäinen määränpäämme oli Pohjois-Sumatran suurin kaupunki Medan. Emme olleet aikaisemmin käyneet Indonesiassa ja odotimme matkaa mielenkiinnolla. Medanin lentokenttä sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella ja keskustaa kohti junassa matkustaessa katselimme ikkunasta iltaruskon valossa kauniita vedellä täyttyneitä riisipeltoja, jossa vastakylvetty riisi hohti kirkkaanvihreänä. Maa oli tasaista ja näytti hedelmälliseltä, vaikka asutus oli köyhää. Seuraavana aamuna tapasimme mahdollisen yhteistyökirkkomme lähetysjohtajan Richardin. Hän on yhteyshenkilömme kirkossa, sillä suurin osa työntekijöistä ei puhu englantia. Hän oli suunnitellut meille mielenkiintoisen ja tiiviin ohjelman vierailumme ajaksi, mutta jo ensimmäisenä päivänä huomasimme, että aikataulut muuttuivat koko ajan. Voitte kuvitella kuinka haastavaa on toteuttaa luentoja kun tuntia ennen varsinaista luennon loppua yhtäkkiä ilmoitetaan, että aikaa onkin jäljellä vain 5 minuuttia. Tämä alkoi toistua jo toisen päivän aikana ja niinpä varauduimme vastaisuudessa pitämään spontaanisti nopean yhteenvedon ja jättämään luennon loppuosan käsittelemättä. Tällainen opetuksen järjestely ei tietenkään ole ihanteellista ja matkan lopulla aikataulun jatkuva muuttuminen alkoi tuntua jopa koomiselta. Ensimmäisenä päivänä kävimme Pohjois-Sumatran protestanttisten kirkkojen yhteisön päämajassa ja tapasimme yhteisön pääsihteerin. Pohjois-Sumatran protestanttisten kirkkojen yhteisö on poliittinen elin, joka edustaa alueen protestanttisia kirkkoja. Indonesiassa on paljon korruptiota, mutta uskonnollisten yhteisöjen mielipiteitä kuullaan, sillä ihmisten äänet vaikuttavat silti politiikkaan. Kristinusko on islamin jälkeen Indonesian toiseksi suurin uskontokunta ja kristittyjä on noin 10 % väestöstä. Kuulimme myös, että Indonesiassa on maailman viidenneksi suurin luterilainen yhteisö, eli 5,7 miljoonaa luterilaista, vaikka kaikki eivät kuulukaan yhteen luterilaiseen kirkkoon.

Vierailu lastenkodissa
Ensimmäisen päivän iltana kävimme myös Medanin laitamilla sijaitsevassa lastenkodissa. Lastenkodit aiheuttavat ainakin minussa monenlaisia tunteita. Ymmärrän, että perheiden rikkinäisyys peilaa yhteiskunnan ongelmia eivätkä monet uskalla hakea murheisiinsa apua häpeän tähden. Perheneuvonnan tehostaminen on tarpeellista, mutta sen lisäksi tulisi pyrkiä poistamaan stigma henkisten- ja ihmissuhteiden ongelmista häpeästä yhteiskunnan ja kulttuurin narratiivista. Lapsia ja erityisesti orpolapsia nähdessä minussa herää halu auttaa, hoivata, pelata palloa, nikkaroida sekä askarrella jotain, mutta lyhyiden vierailujen aikana koen vain etäisyyden meidän ja lasten välillä. Tapaamisen hetkellä olemme toisillemme kuin eläimet eläintarhassa: Meitä vierailijoita kuvataan ja me kuvaamme. Meitä kummastellaan ja samalla mekin seuraamme meitä varten harjoiteltuja musiikkiesityksiä. Se on ikään kuin käsikirjoitettu näennäinen kohtaaminen, jossa meitä ja lapsia erottaa ajan, kulttuurin, kielen ja statuksen näkymätön muuri. Se on vuorovaikutusta ilman aitoakohtaamista aivan kuten liturgia ilman ehtoollista. Siinä tapaamisessa,
tervehdyksissä ja hyvästeissä on rituaalinomaisia piirteitä, jolloin sanat ja teot eivät saavuta päämääräänsä Jumalan rakkauden kosketuksena. Tämän kaiken tietäen toivon ja rukoilen kuitenkin mielessäni, että ehkä jokin katse ja kosketus, hymy ja hiljainen sydämessä lausuttu siunaus läpäisevät muurin. Kysyn itseltäni, miten voisinkaan jokaisessa kohtaamisessa välittää toisille Jumalan rakkautta? Voisiko ihminen elää lukemattomia elämiä, jotta voisi elää jokaisen tapaamansa kärsivän ihmisen rinnalla? Miten minä muutun tämän kohtaamisen kautta ja miksi edes kuvittelen voivani verrata omaa kärsimystäni siihen, minkä luulen näkeväni toisessa ihmisessä?

Matka Niasin saarelle
Lauantai-aamuna matkustimme pienellä potkurikoneella Niasin saarelle. Pieneltä lentokentältä oli vielä noin kolmen tunnin ajomatka saaren eteläosaan, jossa kirkon seurakunnat sijaitsevat. Tie oli mutkikas ja se oli kuulemma kunnostettu valtion toimesta vuoden 2007 tsunamin jälkeen. Niasin saaren asukkaat ovat melkein kaikki kristittyjä ja teiden varsilla näimme lukuisia pieniä kirkkoja. Ennen kristinuskon saapumista 1800-luvun puolivälissä, saaren asukkaat olivat animisteja ja päänmetsästäjiä, mikä tarkoittaa sitä, että nuorten miesten tuli kypsyytensä merkkinä todistaa urheutensa voittamalla toinen soturi kamppailussa ja leikkaamalla hänen päänsä voiton merkiksi. Toinen miehuuden osoitus on elävä perinne vielä tänäänkin: Kylien keskellä on
niin sanottu hyppykivi eli noin kaksi metriä korkea kivistä muurattu koroke, jonka yli nuoret miehet hyppäävät vauhdilla ponnistaen. Kävimme vierailulla muinaisessa kylässä ja näimme kyläpäällikön talon edustalla myös hyppykiven, mutta emme tunteneet itseämme kyllin urheiksi yrittääksemme
hyppyä.

Sunnuntaina osallistuimme kahteen jumalanpalvelukseen ja Joona saarnasi molemmissa. Aamujumalanpalvelus oli suunnattu nuorille ja se muistutti pikemminkin ylistyskokousta, jota johti taitava yhtye ja neljä laulajaa. Alttarikorokkeen edessä oli neljä valkoiseen mekkoon pukeutunutta tyttöä, jotka tanssivat tamburiinia lyöden jokaisen laulun aikana. Kirkko oli melkein täynnä ja väkeä oli yli kolmesataa henkilöä. Iltajumalanpalvelus oli perinteisempi, jolloin Joona ja Richard pukeutuivat saksalaisen luterilaisen tavan mukaiseen mustaan kaapuun, jonka päälle puettiin punainen kullalla kirjailtu stola. Paikallinen luterilainen kirkko on syntynyt nimittäin saksalaisen lähetystyön kautta. Stolaa somistivat heimon perinteiset symbolit, kirkon logo sekä kristillisen perinteen mukaiset alfa ja omega -symbolit. Pettymykseksemme emme saaneet kummassakaan jumalanpalveluksessa ehtoollista. Meille selitettiin, että seurakunnissa vietetään ehtoollista vain 5 kertaa vuodessa; jouluna, pääsiäisenä, uskonpuhdistuksen päivänä, loppiaisena, helluntaina sekä lisäksi konfirmaatiossa ja sairaan luona vieraillessa.

Monenlaista koulutusta Niasilla
Seuraavina päivinä pidimme luentoja pastoraaliseminaarin opiskelijoille, seurakunnan vanhimmille sekä pyhäkoulu-opettajille. Pidimme myös raamattutunteja seurakunnan naisten piirissä ja nuortenillassa. Huomasimme taas kerran, että lähetystyössä tulee olla varautunut improvisoimaan. Hauskana esimerkkinä päädyimme pitämään esitelmän matkailusta Niasilla: Vaikka olimme etukäteen selittäneet, että emme ole itse opiskelleet matkailualaa ja että meillä ei ole turismin kehittämisestä minkäänlaista kokemusta, meille oli tästä huolimatta varattu kokonainen aamupäiväluento paikallisten yrittäjien kanssa. Tässä ei ollut kuitenkaan vielä kaikki, vaan aamuluennon jälkeen meidät vietiin tapaamaan kunnan kulttuuri- sekä turismivastaavaa ja pyydettiin antamaan heille neuvoja samasta aiheesta. Emme tietenkään halunneet kieltäytyä kutsusta ja internetistä löytämämme materiaalin avulla kehitimme aiheesta lyhyen johdannon ja kerroimme lisäksi omia kokemuksia turistien tarpeista ja toiveista. Intensiivisen viikon aikana huomasimme, että lähetysjohtaja Richardilla on moniulotteinen näky kirkon tulevaisuudesta: Hän ymmärtää, että yhteiskunta ja seurakunta tukevat sekä tarvitsevat toisiaan erityisesti Niasin saarella, jossa on vähän työpaikkoja. Saaren yhteiskunnan ongelma on se, että lukion jälkeen opiskelijat muuttavat pois eivätkä tule enää takaisin. Saari on kaunis, mutta sitä ei voi edes verrata eteläin suosittuun Balin lomakohteeseen. Vaikka ymmärrämme yhteisön tarpeet, matkailun kehittäminen on kuitenkin yhteiskunnan vastuulla ja meidän tehtävämme on tukea kirkkoa oman osaamisemme kautta. Vierailun aikana huomasimme, että teologisen koulutuksen ja erityisesti luterilaisen teologian opettaminen on varmasti kirkolle tarpeellista. Yksikään kirkon pastoraaliseminaarin opiskelija ei ollut suorittanut vaadittavaa kandidaatin tutkintoa luterilaisessa oppilaitoksessa, vaan he olivat opiskelleet reformoidussa, metodistisessa ja helluntailaisten teologisissa seminaareissa. Peruskoulutus lienee hyvä, mutta he tarvitsevat luterilaista näkökulmaa kristilliseen perinteeseen työtään varten. Tämän lisäksi pyhäkouluopettajat tarvitsevat koulutusta sekä materiaalia työtään varten. Olemme jo suunnitelleet kaksi intensiivistä opetus-matkaa Niasin saarelle ensi vuodeksi. Katsomme ensimmäisen opetusjakson jälkeen, minkälaista palautetta saamme ja arvioimme jatkoa sen jälkeen.

Matka Myanmariin
Indonesian vierailun päätyttyä jatkoimme matkaa suoraan Yangoniin. Matkamme yksi tavoitteista oli auttaa paikallisia yhteistyökumppaneita tulemaan tutuiksi uuden aluekoordinaattorimme Pentin kanssa. Lyhyen vajaan viikon aikana onnistuimme tapaamaan kaikkien neljän luterilaisen kirkon edustajia ja ehdimme Pentin kanssa pitää lyhyen seminaarinkin nykyisen yhteistyökirkkomme työntekijöille. Pentin lähdettyä kotimatkalle minä ja Helene pakkasimme taas matkalaukut ja matkustimme Myanmarin sisämaahan tapaamaan Chaukin lastenkodin lapsia ja työntekijöitä sekä sieltä vielä Taunggyiin tutustumaan evankelista Julyn työhön kirkon Hope Education Centerissä. Olimme halunneet vierailla molemmissa kohteissa jo vuodesta 2021, mutta koronapandemia ja poliittiset rauhattomuudet estivät aikeemme tähän asti. Veimme molempien keskusten työntekijöille myös kolehtilahjan Viron kirkolta ja inflaation kasvun takia tuki on todella tarpeellista. Juuri ennen vuoden vaihdetta saimme kuulla, että viime syksyllä maksettu tukirahan tilinsiirto Luterilaisen Maailmanliiton kautta molempiin keskuksiin on estetty Myanmarin valtion toimesta. Rahaa ei ole onneksi takavarikoitu, mutta tilinsiirto ei etene ennen kuin LML todistaa Myanmarin ministeriölle, että rahaa ei käytetä terrorismin tukemiseen. Tästä käy ilmi kuinka vaikeaa on tukea työtä Myanmarissa tällä hetkellä.

Keskustelimme yhteistyökirkkomme presidentin kanssa myös yhteistyömme tulevaisuudesta. Hän arveli, että entiset teologian opiskelijat eivät palaa enää kouluun, mutta uskoi että vuoden 2023 kesällä voisimme kuitenkin avata taas teologisen instituutin uusille opiskelijoille. Tähän mennessä kukaan ei voi olla varma, löytyykö nykytilanteessa halukkaita opiskelijoita. Joka tapauksessa haluaisimme löytää paremman ratkaisun koulutusta varten, sillä koemme, että yhteistyökumppanien suosima malli ei ole oppilaiden kannalta paras ratkaisu. Tähän neuvotteluprosessiin tarvitsemme viisautta ja esirukousta uuden vuoden aikana.

Kiitos, että olette kanssamme työtä tekemässä ja kiitos, että rukoilette puolestamme! Kiitos, että tuette työtä myös taloudellisesti.

Siunattua uuden vuoden alkua!

Joona ja Helene Toivanen

Rukous- ja kiitosaiheita:
• Kiitämme onnistuneesta työmatkasta Indonesiaan ja Myanmariin.
• Pyydämme esirukousta Myanmarin kristityille yhä jatkuvassa vaikeassa tilanteessa.
• Pyydämme, että löytäisimme taas toimivan tavan aloittaa työt teologisen koulutuksen tukemiseksi.
• Rukoilemme viisautta Indonesian alkavaa työtä varten, jotta se voisi olla siunaukseksi monille.
• Rukoilemme, että saisimme solmittua myös kestävän yhteistyön Thaimaan Luterilaisen seminaarin
kanssa, jotta Helene pääsisi oman alansa työhön.

Sähköposti: joona.toivanen@sley.fi, helene.toivanen@sley.fi
Seuraa meitä Instagramin ja Facebookin kautta. Lähetämme viikoittain kuvia ja uutisia töistämme ja
elämästämme. Instagram: toivasetmissio. Facebook: Toivaset Missio