Nuorisotyönohjaajia ei voi enää laittaa Jumalanpalveluksien striimaukseen

Pääsin pari viikkoa sitten mukaan viimeiseen Ruskagospel-tapahtumaan, ihan paikan päälle. Kauhavan yhtenäiskoulun auditoriossa oli erityinen tunnelma, jossa yhteisöllisyys, kiitollisuus ja haikeus löivät kättä toisilleen. Tapahtuma järjestettiin 27. kerran ja tätä viimeistä Ruskagospelia oli tullut paikan päälle seuraamaan iso joukko Ruskagospel-aktiiveja vuosien varrelta.  Konserttien välissä striimissä haastateltiin nuoren seurakunnan jäseniä, jotka kertoivat Ruskagospelin, Ruskamessun ja paikallisseurakunnan merkityksestä elämässään.  Pohjanmaan isointa gospeltapahtumaa tehtiin yhdessä koko vuosi, ja syyskuun lopussa vietettiin aina ihmeellinen päivä, kun tapahtuma toteutui.  Paikalla ollut työikäinen väestö seurasi vedet silmissä näitä haastatteluja. Tuona iltana ei tarvinnut kysyä, millainen merkitys nuorisotyönohjaajien yksinäisellä uurastuksella ja koko Ruskagospelilla oli ollut paikkakunnan nuorille. Seurakunta on antanut kasvualustan ja identiteetin rakennuspalikat ihan parhaasta päästä. Ruskagospel-aktiivit eivät paina ”eroa kirkosta” -nappia parikymppisinä.

Odotettuja vieraita iltahartauden aikaan

Ruskagospelia edeltävänä iltana vierailin Pirkanmaalla Oriveden seurakunnan nuortenillassa.  Reipas joukko nuoria pohti kovasti seurakunnan syksyn ohjelmaa ja kuunteli opetusta innokkaasti, keskusteluakin syntyi.  Erityisen huomion tein ohjelman jälkeen jutellessa ja biljardia pelatessa, kun odotimme iltahartautta. Paikalle saapui useita jo hieman varttuneempia nuoria. Joku oli innostunut siitä, että on pääsemässä leirin apuohjaajaksi, toisella olivat opiskelut alkaneet ja oli kiva tulla katsomaan tuttuja seurakuntaan. Joku taas oli juuri päässyt intistä lomille ja tuli tsekkaamaan iltahartauden aikaan ketä täällä on hoodeilla. Kotiin ajellessani mietin, että Orivedellä oli osattu katsoa riparia seuraavan kesän ja yhden isoskokemuksen yli eteenpäin. Seurakunta on heille kotoisa paikka vielä vanhempanakin. Asia tuntui haikealta, sillä Sleyn nuorisotyön omissa nuortenilloissa kuuluu usein 17-vuotiaan suusta, että minä olen jo liian vanha tänne.

Seurakunnan bandikerho jatkaa yhä

Päivää ennen Oriveden reissua olin Kangasalla suunnittelupalaverissa. Tammikuun viimeisenä päivänä vietetään The Road -yhtyeen 40-vuotisjuhlakonserttia. Tuo samalla kokoonpanolla neljä vuosikymmentä esiintynyt yhtye sai alkunsa seurakunnan bändikerhosta. Musakerho oli integroitu vahvaksi osaksi muuta seurakunnan nuorisotyötä Kankaanpään nuoressa seurakunnassa. Yhtye sai seurakunnan tilaisuuksissa ja juhlissa lentävän lähdön sekä hyvät eväät opetuksen ja sitoutumisen muodossa. Nämä juuret kulkevat edelleen vahvasti mukana.

Päättäjät, poikkeusaika on ohi!

Kolme peräkkäistä iltaa Kauhavalla, Orivedellä ja Kangasalla todistavat siitä, että seurakunnan nuorisotyö voi poikkeusolojen jälkeen hyvin. Nyt on iskun paikka. Koronan helpottaessa täytyy panostaa rippikoulu- ja isostoimintaan sekä erityisesti siihen, että nuoret kömpivät seurikselle vielä ensimmäisen isoskesän jälkeenkin. Tämä vaatii resursseja ja oikeita henkilösatsauksia. Nuorisotyön virkoja ei voida jäädyttää nyt mistään, sillä nuorteniltoja ei voi vetää joka viikko muuttuva joukko seurakunnan oven avaajia ja sulkijoita. Tarvitaan sitoutuneita nuorisotyönohjaajia, joilla on aikaa kuunnella ja kohdata nuorten iloja ja varsinkin suruja. Poikkeusaika on ohi ja nuorisotyönohjaajia ei tarvita enää striimaajina ja internetosaajina muulle työntekijäjoukolle. Nyt tarvitaan panostusta nuoriin ja heidän kohtaamiseensa.