Kitara auttoi muusikkoa peittämään ujouden

Tarvo Laakso on saanut elämässään kokea sekä hetket valokeilassa rokkipappina että vaiheet, joina hän on epäillyt omaa tarpeellisuuttaan.

Tamperelaisen Tarvo Laakson, 65, soitinrepertuaarista löytyvät kosketinsoittimet, akustiset rummut ja viulu, jonka soittamisen hän päätti opetella 43-vuotiaana kaivattuaan muuta ajateltavaa sairastuttuaan epilepsiaan. Progressiivisen rockmusiikin friikiksi itseään nimittävä, eläkkeelle päässyt pastori ei halua rajata itseään vain muusikoksi ja taiteen tekijäksi. Hän on myös Sanan julistaja. Tarvo Laakso on aviomies, viiden aikuisen lapsen isä sekä kolmen lapsenlapsen taatto.

”Perässähiihtäjä”

Tarvo Laakson lapsuudenkodin kasvatuksessa välittyi kodin, uskonnon ja isänmaan eetos.

– Perheessämme hyvät tavat olivat arvossaan. Myös kuri oli kova, poliisin ja myyjättären poika muistelee.

Kuusilapsisen perheen kuopus kokee olleensa nuorimman roolissa jollakin tavalla ”perässähiihtäjä”. Hän oppi monia taitoja muiden jälkeen tai heitä matkien. Isänsä kanssa nuorimmainen kävi useista asioista vääntöjä – esimerkiksi pitkästä tukasta ja rock-genrestä.

Tarvo on kiitollinen siitä, että on saanut olla esirukouksien kohteena jo pienestä alkaen.

– Vanhin siskoni on useissa vaiheissa rukoillut puolestani, tiedän sen. Sillä on varmasti ollut merkitystä.

Nuoruuden kynnyksellä Tarvon perhettä koetteli vanhempien avioero.

– Meille tapahtui niin sanottu hyvän perheen tragedia. Lapsen näkökulmasta se sattuu vieläkin, sillä ero tekee syvän jäljen, vaikka kuinka sanotaan, että se nyt on niin tavallista, Tarvo toteaa.

Sekatavarakauppa ja supermarket

Rippikoulu Teiskon Isosaaressa oli vanhempiensa eroa kipuilevalle Tarvolle merkittävä vaihe.

Siellä hän soitteli yhdessä kämppäkavereiden kanssa kitaraa muulle leirille.

– Kitara oli minulle kuin jatke. Sen varjolla pystyin peittämään ujouteni.

Rippikoululaisena hän sai myös kutsun lähteä kouluttautumaan papiksi. Seurakuntatyötä pastori Laakso on nyt tehnyt yli neljän vuosikymmenen ajan.

Hän kertoo nähneensä, miten moni seurakunnan toiminnasta innostunut on ajautunut hurmahenkisyyteen ja sitten kauas hengellisestä elämästä. Tasapaino on puuttunut.

– Elämässä ei tarvitse kuohua, jotta ihminen voisi päästä lähelle Jumalaa. Olen tunneihminen, mutta en hysteerinen – en halua lähteä hurahtaneiden kelkkaan, Tarvo sanoo ja tarkoittaa kokemuksiin kiinnittyvää uskonkäsitystä.

Tarvo on saanut huomata olevansa itsessään varsin pieni.

– Usko on täydellistä riippuvuutta Jumalasta, hän alleviivaa ja kuvaa nykyajan todellisuutta uskontojen sekatavarakaupaksi ja arvojen supermarketiksi. Siitä jokainen saa valita itseä miellyttäviä aatteita ja arvoja, Tarvo toteaa.

– Pelastus tapahtuu kuitenkin Raamatun mukaan hyvin yksinkertaisesti: jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Olennaista on vain se, oletko Jeesuksen oma.

Voit lukea lisää Sanansaattajasta 19/2021.