Sääntökunta tukee pappien hartauselämää

Sääntökunnat eivät kuulu vain roomalais-katoliseen kirkkoon. On olemassa myös luterilaisia sääntökuntia, joista yksi on Suomessa yli kolmekymmentä vuotta sitten perustettu Suomen evankelis-luterilainen rukousveljestö. Sen tärkein kirja on Vähä katekismus.
 
Mihin rukousveljestön kaltaista sääntökuntaa oikein tarvitaan, erityisesti luterilaisessa kirkossa? Suomen evankelis-luterilainen rukousveljestö on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeista ja teologeista koostuva joukko, jolle sääntökunta toimii tukena heidän viranhoidossaan ja henkilökohtaisessa hartauselämässään.

Veljestöä johtaa konfessori ja sen piispallisesta kaitsennasta vastaa visitaattori, joka on tällä hetkellä piispa Seppo Häkkinen. Konfessorina toimiva halsualainen teologian tohtori ja pappi Jouko Heikkinen kertoo, että rukousveljestön sääntö ei ole kovinkaan tiukka vaan hyvin käytännönläheinen. Yhteinen sääntö tuo papin työhön siinä tarvittavaa kurinalaisuutta: se on ihanne siitä, millaista rukousveljestön papin elämän, etenkin hartauselämän, tulisi olla. Rukousveljestössä sääntökunnan jäseniltä ei edellytetä ikuisia lupauksia eli sitoutumista veljestöön koko elämäksi. Sääntö palvelee sääntökunnan tarkoitusta eli pappien hartauselämän tukemista.

 

Unohdetut aarteet käyttöön

Rukousveljestön tärkein kirja on jokaiselle maallikko­kristitylle tarkoitettu Lutherin Vähä katekismus, jonka jokapäiväinen käyttö on veljestön koko hartauselämän keskipisteessä.

Heikkinen kertoo, että katekismus on kuitenkin muutakin kuin oppikirja: se on rukous- ja hartauskirja. Katekismuksen tekstien äärellä on hyvä viipyä rukoillen. Katekismuksen sanoja voi käyttää itsetutkiskeluun ja katumukseen, kiitokseen, pyyntöjen esittämiseen sekä oman elämän tarpeiden tuomiseen Jumalalle.

Katekismus lihoo oppimisen ja elämänkokemusten myötä, Heikkinen sanoo.

Kristinuskon perusasioissa riittää pureskeltavaa koko elämän ajaksi. Jouko Heikkisen mielestä kirkon rikas historia ja vanhat perinteet antavat paljon aineksia rukouselämän vahvistamiseen. Monet nykyisestä kristillisestä hartauselämästä pois jääneet ja unohtuneet asiat voidaan ottaa käyttöön uudelleen. Ne ovat silloin meille uusia, mutta samaan aikaan olemme kuitenkin rukous­elämässämme kristillisen kirkon turvallisen hengellisen perinnön pohjalla.
 
 
Sanansaattajasta 18/2021 voit lukea lisää siitä, miten Raamatun hengellinen lukeminen ja pyhien kuvien käyttö rikastuttavat arjen rukouselämää.