Outoja aloitteita, myönteinen ministeri

Jo toisena vuonna peräkkäin kirkolliskokous siirtyi tutulta paikaltaan toukokuulta elokuun alkuun. Koronaltasuojautumistoimenpiteistä huolimatta kokousviikko soljunee totuttuun tapaan. Vielä on auki, jatketaanko kokousta perjantain lounaan jälkeen. Asioita on kyllä paljon ja käsitykset niistä monista – tuttuun tapaan – etäällä toisistaan.

Kaksi edustaja-aloitetta kummastuttivat minua tähän kokoukseen valmistautuessani. Ensimmäinen niistä on ”Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta”. En ymmärrä, miten piispainkokousta voidaan velvoittaa valmistelemaan esitys jostakin sellaisesta, mitä kirkko ei avioliittokäsityksensä mukaan hyväksy? Toinen outo aloite on ”Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma”. Ensi lukemalta aloitteen otsikko vaikuttaa tuskin kummalliselta, mutta aloitteeseen tutustuminen paljasti, että pyrkimyksenä on ulottaa tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain soveltaminen myös uskonnonharjoittamisen alueelle. Mitä se tarkoittaisi julistuksen ja opetuksen näkökulmasta? Kanteluja seurapuheista? Striimattujen raamattuopetusten läpikäymistä täikammalla? Kirkon ei kannata lähteä purkamaan sitä vapautta ja autonomiaa, joka sillä on.

Huomattavasti mukavampaa oli kuunnella kirkkoministeri Antti Kurvisen tervehdystä. ”Seurakuntalaisena ja kristittynä” hän ei peitellyt kristillistä vakaumustaan. Hän lähti liikkeelle tutusta kertomuksesta jalanjäljistä hiekalla ja kiitti siitä, miten on saatu voimia vaikeiden kysymysten kanssa painiessa. Ministeri kiitti kirkkoa sen työstä kriisinkestävyyden rakentamisessa varsinkin nyt pandemian aikana.

Konkreettinen ja vahva lupaus kuultiin tässä: ”Kirkko tärkeä julkisen vallan kumppani… Kunnioitan kirkon itsenäisyyttä. En tule sekaantumaan kirkon sisäisiin asioihin. En näe mitään syytä muutoksiin kirkon ja valtion suhteissa… Haluan korostaa positiivisen uskonnonvapauden merkitystä.”

Erityisesti ministeri Kurvinen kiitti esirukouksista. Niitä arkkipiispa lupasi kiitospuheessaan hänelle jatkossakin.

Nykyinen ja edellinen kirkkoministeri ovat vahvasti korostaneet kunnioittavansa kirkon autonomiaa ja kirkon oikeutta ratkaista omat asiansa rauhassa. Elämme oikeastaan tässä suhteessa erikoista aikaa: Joskus paine kirkon uskon muokkaamiseen ja profeetallisen äänen vaientamiseen yhteiskunnassa on tullut poliitikkojen taholta. Nyt kovimmat muutospaineet tulevat kirkon oman väen joukosta. Siitä osoituksena paitsi nuo kaksi outoa aloitetta ja vielä lähimuistissa oleva korkeimman hallinto-oikeuden päätös. Sehän totesi, että kirkolla on oikeus omaan avioliittokäsitykseensä. Juristien päätös oli karvas pettymys joillekin kirkkopäättäjille.