Eturintamassa armotyöstä laulaen

Noormarkkulainen Veli-Pekka Huhtanen on toiminut suntiona yli neljän vuosikymmenen ajan. Mies on saanut olla sukunsa lukuisten esirukoilijoiden kantamana sekä juurtua seurakuntaelämään, jonka laulut soivat hänessä syvällä. Suntiona hän haluaa olla yhteisen hengellisen työn tukija.

Noormarkun vuonna 1933 valmistuneen kivikirkon portaiden eteen on tuotu maitotonkkiin asetetut tuulessa heiluvat juhannuskoivut. Kirkkomaa viheriöi ja sankarihaudalle on asetettu siististi punaisia kukkia. Tiekirkko on houkutellut muutamia matkailijoita poikkeamaan hautausmaalla.

Astuessani sisään kirkon sivustalla olevasta ovesta viileään sakastiin eteiseen näen edessä olevassa huoneessa valoa. Kohtaan rauhallisen ja ystävällisen miehen, Veli-Pekka Huhtasen. Suntio on keittänyt kahvia ja tuonut vaimonsa leipomaa korvapuustia. Sakastin pöydällä on suntion kalenteri sekä lapulla tulevan sunnuntain virret. Suntio aikoo katsoa missä puhutaan Johannes Kastajasta. Illaksi Huhtanen suuntaa vielä missiokuoron lauluharjoituksiin Laviaan. Innostus seurakunnassa palvelemiseen välittyy.

Huhtanen näkee kohdallaan ikään kuin ympyrän sulkeutuvan sukunsa evankelisen uskonkäsityksen löytämisestä.1800-luvun lopulla Noormarkun, Pomarkun ja Ahlaisten apupastorina toimi Emil Theodor Gestrin, joka sittemmin työskenteli Lavian seurakunnassa. Gestrin oli kirjeenvaihdossa Fredrig Gabriel Hedbergin kanssa ja oivalsi evankelisen uskonkäsityksen ytimen, ansaitsemattoman armon täytenä lahjana.

– Jumala käytti Gestriniä. Hänellä oli vahva julistus armosta ja synnintunnosta. Se sai aikaan myös lähetystyön tukemista, mies kertoo. Isovanhempien elämään kuulunut turvallinen ja rikas hengellisyys jätti Veli-Pekkaan syvän vaikutuksen.

Huhtanen näkee ehdottomasti, että suntio on hengellisen työn tekijä, joka on kutsuttu tukemaan seurakunnan yhteistäpalvelutehtävää. Kuitenkin hän on joutunut kiinteistöpuolen ”piinapenkkiin” siitä, että on tehnyt tehtäviä, jotka eivät hengellisyytensä vuoksi tälle kuuluisi.

– Haluan olla suntiona eturintamassa tukemassa seurakuntalaisia niin käytännöllisesti kuin hengellisesti, suntio toteaa.

Lue koko juttu Sanansaattajasta 15/21.