Juutalaisetkin ovat syyllisiä – luku 2
Ensimmisessä luvussa syvennyimme siihen, miten Paavali osoitti kaikki pakanat syntisiksi Jumalan edessä. Heidän tilanteensa paljastui kauheaksi: koska he olivat hylänneet Luojansa, oli Jumala hylännyt heidät syntiseen elämään. Siksi pakanakansat eivät koskaan enää voi oman viisautensa avulla löytää Jumalaa. He ovat täydellisesti ja auttamatta synnin ja tuomion kahleissa.
Tämä Paavalin murhaava arvio koskee aluksi vain pakanoita. Ulkopuolelle jää se joukko, joka tietää Jumalan tahdon. Ennen muuta Paavali tarkoittaa tässä juutalaisia. Toisen luvun tärkein tehtävä onkin osoittaa, että juutalaisetkin ovat syntisiä ja ansaitsevat sen perusteella vain Jumalan vihaa. Juutalaiset mainitaan tosin suoraan vasta jakeessa 17, mutta Paavalin mielessä he ovat selvästi alusta alkaen.
Mitä meille kuuluu juutalaisten syntisyys?
Joku saattaa ihmetellä, miksi me yleensä käytämme yhden illan luennon juutalaisten syntisyyden tarkastelemiseen. Onhan meillä omassamme tarpeeksi ja lisäksi aihe saattaa tuntua vieraalta meidän omalle elämällemme. Meidän on kuitenkin muistettava, että Uusi testamentti kutsuu Kirkkoa usein Jumalan uudeksi Israeliksi. Israel on siksi meille esikuva. Se on sekä kehottamassa hyvään että varoittamassa pahasta. Israel on vetänyt päälleen Jumalan vihan ja saanut paljon kuritusta. Paavali muistuttaa, ettei Jumala varmaan tule olemaan sen lempeämpi uudelle Israelille kuin vanhallekaan, jos uusikin ryhtyy kapinalliseksi. Meidän tulee oppia lihallisen Israelin erehdyksistä. Siksi myös roomalaiskirjeen toinen luku on luettava tarkoin.
Lain pelastustie 2:1-11
Paavali kuvaa selkeästi lain pelastustien. Se on meille hyvin ymmärrettävä asia. Olemme suorastaan naimisissa tämän asenteen kanssa – myös ja ennen kaikkea ne, jotka eivät pidä itseään oikeastaan kristittyinä. Yksinkertaisesti sanottuna Jumala antaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Ne jotka ovat tehneet hyvää, saavat häneltä kirkkautta ja kunniaa ja iankaikkisen elämän. Ne jotka rikkovat Jumalan tahdon saavat tuskan ja ahdistuksen. Tämä on rautainen tekojen laki: Jumala maksaa sinulle palkan tai antaa sinulle rangaistuksen sen mukaan oletko elänyt hänen mielensä mukaan vai et.
Ei tarvitse olla juutalainen ihmetelläkseen, miten törkeästi ihmiset elävät. Meidänkin maamme on täynnä sellaisia ihmisiä, jotka ihmettelevät päätään pyöritellen mihin maailma on menossa. Heistä tuntuu usein siltä kuin kaikki ylevä ja hieno olisi vedetty lokaan ja kaiken pilkkaaminen nostettu suurimmaksi hyveeksi. He ovat aivan varmasti oikeassa ja juuri näin juutalaisetkin katsoivat pakanoiden hillitöntä menoa. Mutta nyt Paavali ampuukin kovilla: se ei riitä, että näkee muiden synnit ja puutteet. Juuri se joka näkee toisten puutteet, on velvollinen elämään prikulleen Jumalan tahdon mukaisesti. Muuten hän on kummallinen olento; katsoo sivusta paheksuen toisten törkeilyä, mutta tekee itse aivan samoin, ainoastaan hieman hienommin ja hillitymmin. Ja jos joku herättää Jumalan vihan, se on tekopyhä hurskastelu. Ihminen luulee olevansa muita parempi, vaikka tosiasiassa on ihan samaa pohjasakkaa kuin muutkin. Sitäkö Jumala sietäisi? ”Jumala ei tee eroa ihmisten välillä!”
Jumalan tahdon tunteminen ei auta mitään 2:12-16
Jumalalle näyttää olevan herttaisen yhdentekevää, tietääkö ihminen toteuttavansa Jumalan tahtoa vai ei, kunhan hän vain niin tekee. Ja toisaalta, mitä hyötyä ihmiselle on siitä, että hän tietää Jumalan tahdon mutta ei noudata sitä? Näin juutalaiset ovat sittenkin samassa veneessä pakanoiden kanssa. Heiltä ei viime kädessä kysytä sitä, ovatko he tunteneet Jumalan pyhän tahdon vai eivät. Heiltä kysytään, ovatko he noudattaneet sitä.
Me kristityt emme varmaan kuuntele Paavalin kovia sanoja juutalaisista hymy suupielessä. Aivan samat sanat kuuluvat myös meille. Oletko ehkä joskus ajatellut, että tavalliset ihmiset jotka eivät välitä mitään Jumalasta ovat parempia ja ystävällisempiä kuin me uskovaiset? He saattavat ottaa toisen huomioon paremmin, puhua vähemmän toisista pahaa tai olla nopeampia palvelemaan. Meidät tulisi tuntea rakkaudesta joka levittää Jumalan läsnäoloa maailmaan. Mutta entä jos tiedämme Jumalan tahdon, mutta emme noudata sitä?
Jumalan nimi tulee pilkatuksi 2:17-29
Paavali jatkaa armotonta puhettaan juutalaisista. Kyllä he ovat Jumalan tahdon tunteneet, mutta eivät ole noudattaneet sitä. He ovat esiintyneet sokeiden taluttajina ja ymmärtämättömien opettajina. Opettajat olisivat kuitenkin tehneet oikein, jos he olisivat antaneet vielä yhden neuvon: Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä opetan. Nyt he ovat olleet innokkaita puhumaan Jumalasta. Eivät he olleet sitä salanneet, että he ovat Jumalan seuraajia. Tällä on ollut kauhea seurauksensa. Jokainen juutalaisia sivusta katsonut on nauranut partaansa. Jos palvelijat ovat noin tekopyhiä ja pahoja, millainen mahtaa olla Jumala, jota he palvelevat. Ja niin pakanoilla on riittänyt lystiä juutalaisten Jumalasta. Näin hänen pyhä nimensä on tullut pilkatuksi. Olisi ollut parempi, että juutalaiset eivät olisi maininneetkaan Jumalaansa, koska heidän elämänsä teki elävän Jumalan naurunalaiseksi. Paavali puhuu myös ympärileikkauksesta. Lihaan tehty ulkonainen merkki ei tee kenestäkään Jumalan kansan jäsentä. Sydämessä täytyy olla tapahtunut sellainen muutos, joka näkyy. On sivuseikka, onko joku ympärileikattu vai ei: tärkeää on vain se, että Jumala on häneen tyytyväinen.
Onko tämä meille liiJan tuttua asiaa, jotta osaisimme vapaasti nauraa sille? Millaisen kuvan me Suomen kristityt olemme antaneet Jumalastamme? Ovatko naapurimme ja työtoverimme tajunneet meidän seurassamme, että Jumala elää ja vaikuttaa meissä? Vai ovatko he saaneet aihetta vetää suuta hymyyn: eivät ne uskovaiset ole sen parempia kuin muutkaan. Eivät meidän elämämme ole varmaan monessakaan aiheuttanut kovin suurta kiinnostusta sellaista voimanlähdettä kohtaan, joka tekee ihmisestä noin rakastavan ja hyvän.
Mitä siis opimme?
Paavali onnistuu osoittamaan juutalaiset yhtä syntiseksi joukoksi kuin pakanatkin. Oikeastaan he ovat vielä pahempia, koska heidän syntinsä saa muut pilkkaamaan Jumalan pyhää nimeä.
Samalla me olemme nähneet selvästi, että meidän kristittyjen asiat ei ole kunnossa. Meillä täytyy tosiaankin olla ihmisille joku muu viesti vietävänä kuin se, että me tiedämme miten kunnon ihmiset elävät. Onneksi ensi kerralla voimme syventyä siihen viestiin.