Oltuaan kaksi vuotta vankeudessa ilman lopullista oikeudenkäyntiä Paavali sai nähdä tapahtumien äkkiä lähtevän vyörymään nopeasti eteenpäin. Felix oli romahtanut ja hänet oli komennettu takaisin Roomaan vastaamaan teoistaan. Hänen tilalleen tuli Porcius Festus, joka oli ilmeisen pätevä maaherra. Festus otti viran vastaan ehkä vuonna 58 ja hoiti sitä aina vuonna 62 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Uudet luudat lakaisevat paremmin kuin vanhat. Paavalikin joutui uudelleen asioiden keskipisteeseen.
Paavali vetoaa keisariin 25:1-12
Luukas antaa lukijalleen kuvan Festuksesta toiminnan miehenä. Hän otti virkansa vastaan roomalaisten hallintokaupungissa Kesareassa. Jo kolmen päivän kuluttua uusi maaherra lähti Jerusalemiin, aivan ilmeisesti tavatakseen juutalaisten johtomiehiä. Nyt näemme, ettei tapaus Paavali ollut juutalaisille enää mikään pikkuasia. Jo tavatessaan ensimmäisen kerran uuden maaherran he ottivat asian esille ja panivat arvovaltansa peliin. Tavoitteena oli saada Paavali murhatuksi matkalla Jerusalemiin. Suunnitelma oli mieletön, mutta tällaisia itsemurhaiskuja roomalaisia vastaan kyllä näihin aikoihin tehtiin. Festus ei suostunut tässä vaiheessa Paavalin siirtoon. Mies oli roomalaisten vanki ja häntä tultaisiin syyttämään roomalaisessa oikeusistuimessa. Siinä sopi juutalaisten toimia syyttäjinä.
Heti palattuaan Jerusalemista Festus käski tuoda Paavalin eteensä ja oikeudenistunto alkoi. Juutalaiset toistivat vanhat syytöksensä, jotka he aikaisemmin olivat esittäneet Tertulluksen suulla. Paavalille syyttäjien strategia ei ollut outo. Hän vaatii näyttöä ja kiistää tehneensä mitään väärää juutalaisten lakia, temppeliä tai keisaria vastaan. Näemme painopisteen olevan edelleen siinä, että Paavalia syytettiin mellakoiden nostattajaksi. Paavali korostaa tämän vuoksi sitä, että hän ei ole kapinoinut keisaria eli Roomaa vastaan. Oikeudenkäynti näytti kuivuvan kokoon kuten aikaisemminkin oli tapahtunut.
Festus ei kuitenkaan tahtonut maaherrantoimensa ensimmäisinä päivinä pilata välejään juutalaisten kanssa. Hän toivoo Paavalin lähtevän Jerusalemiin, jossa asia ratkaistaisiin maaherran johdolla. Mitä tämä merkitsee, jää meille epäselväksi. Yksi mahdollisuus olisi, että Paavali olisi luovutettu Suurelle neuvostolle tuomittavaksi. Mikäli he olisivat tuominneet Paavalin kuolemaan, tuomio olisi tullut maaherran vahvistettavaksi. Toinen ja todennäköisempi mahdollisuus on, että Festus tahtoi perehtyä asiaan ja järjestää uuden ja perusteellisen oikeudenkäynnin julkisesti Jerusalemissa. Tähän Paavali ei suostu, vaan vetoaa keisariin. Valitettavasti emme aivan tarkkaan tiedä, mitkä olivat syytetyn ja tuomitun oikeudet noihin aikoihin. Selvää kuitenkin on, että Paavali voi vedota keisariin vain siksi, että apostoli oli Rooman kansalainen. Ilmeisesti hän ei tässä valita tuomiosta, vaan käyttää hyväkseen kansalaisen mahdollisuutta vapautua kidutuksesta tai kuolemantuomiosta Rooman ulkopuolella. Festus neuvottelee hetken asiantuntijakaartinsa kanssa. Asia oli harvinaisen selvä: Paavali oli vedonnut keisariin eikä asia ollut enää sen enempää juutalaisten kuin Festuksenkaan käsissä. Paavalin vapauttaminen olisi ilmeisesti ollut edelleen maaherralle mahdollista, mutta sillä hän ei tahtonut pilata välejään juutalaisten kanssa.
Herrat keskustelevat Paavalista 25:13-22
Ennen kuin Paavali sai jatkaa putkakiertuettaan Festus sai vieraakseen ”Juudean kuninkaan” Agrippa II:n ja hänen vaimonsa Bereniken. Agrippa II oli Herodes Agrippa I:n poika ja kuului siis Herodesten sukuun. Hänen isänsä julmuudesta ja kolkosta lopusta kerrotaan Apt. 12:n lopussa. Agrippa II oli täydellinen nukkehallitsija muutamassa pohjoisessa maakunnassa. Hänen ”vaimonsa” Berenike oli melkoinen nainen. Hän oli elänyt ensin avioliitossa sukulaisensa kanssa. Kun tämä oli kuollut, Berenike siirtyi joustavasti veljensä elinkumppaniksi. Veli/puoliso hallitsi vielä maakuntiansa silloinkin, kun Berenike jo eleli tulevan keisari Titus Vespasianuksen kanssa. Nyt Agrippa ja Berenike tulivat uuden maaherran luo esittäytymään ja etsimään hänen suosiotaan. Festus selitti laajasti omaa tunnontarkkaa menettelyään ja tahtoi kuulla Agrippan ja Bereniken mielipiteen Paavalista. Luukas ei tätä puolta painota, mutta herttainen oli kyllä raati, joka koottiin Herran apostolia tutkimaan: Nahjus tuomari, joka etsi omaa etuansa, surullisenkuuluisan Herodeksen sukuun kuuluva nukkehallitsija ja itäisellä Välimerellä eniten pahennusta herättänyt nainen.Paavali mahtimiesten edessä 25:23-26:32
Paavali tuodaan siis mahtimiesten eteen. Vastakohtaisuus on mahtava. Mahtimiehet esiintyvät kaikessa loistossaan. Paikalla palatsin juhlasalissa ovat paitsi Festus, Agrippa ja Berenike myös ylimmät sotilashenkilöt ja kaupungin johtomiehet. Heidän keskelleen tuodaan sellistä kahlittu mies, jonka tekoja aletaan joukolla tutkia.
Agrippan lyhyen johdannon jälkeen Paavali saa puheenvuoron. Normaalien puheeseen kuuluvien kohteliaisuuksien jälkeen Paavali käy varsinaiseen asiaan. Näemme, miten hän käyttää tämänkin tilaisuuden hyväkseen todistaakseen Kristuksesta. Itseensä kohdistuvaa vaaraa hän ei näytä isommin pelkäävän. Paavali korostaa omaa hurskasta juutalaista vaellustaan. Hän oli ollut Jumalan antamia pyhiä kirjoituksia kunnioittava juutalainen ja sellainen hän oli edelleen. Agrippa saa kuulla Damaskoksen tien tapahtumat. Paavalilta ei ole jäänyt vanha levy päälle eikä hän muistele menneitä niin kuin vanhat taistelijat toisinaan unohtuvat tekemään. Damaskoksen tien tapahtumat ovat hänelle Israelin Jumalan antama käsky ja tehtävä. Juuri sen takia hän toimii niin kuin toimii. Kun Jumala oli käskenyt hänen lähteä julistamaan pakanoille evankeliumia Kristuksesta, ei hän voinut vastustaa taivaallista näkyä. Huolimatta juutalaisten uskonkiihkosta ja siihen liittyneistä pahoinpitelyistä hän suoritti edelleen todistajantehtäväänsä ja puhui Kristuksesta sekä ylhäisille että alhaisille. Huomaamme, että Paavali sanoo Vanhan testamentin ja Kristukselle tapahtuneiden asioiden riittävän täysin kristityille. Uutta testamenttia ei siis välttämättä tarvita ollenkaan. Jumalan antamat lupaukset ja niiden täyttyminen Kristuksessa ovat uskon pohja. Tätä emme saa unohtaa tänäänkään.
Festukselle Paavalin puhe on liikaa. Mekin tunnemme ajatuksen, jonka mukaan ei ole mielenterveydelle erityisen hyväksi elää lyhyttä elämäänsä vain kirjojen parissa. Festus pitää Paavalia oppineena hulluna. Paavali vastaa maltillisesti, mutta korostaa terveen itsetunnon mukaisesti, että kyllä hänen puheensa on aivan tolkkupäisen ihmisen puhetta. Hän kääntyy Agrippan puoleen ja vetoaa tähän. Agrippa oli kyllä kuullut Jeesus Nasaretilaisen aikaansaamasta kohusta ja puheen hänen ylösnousemuksestaan. Agrippa uskoi profeettojen puhuneen Jumalan nimissä. Siis kärki kääntyy kuninkaaseen: Jos kerran uskot profeettojen puhuneen Jumalan nimissä, uskot myös Herraan Jeesukseen, joka täytti profeettojen välityksellä saadut lupaukset. Agrippa väistää tottuneesti: ”Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn.” Paavalin seuraavat sanat ovat ehkä huikein todistus koko Apostolien teoissa. Keskellä palatsin juhlasalia, aseiden hohtaessa ja kullan kimallellessa kahlehdittu vanki korottaa kätensä: ”Vähällä tai paljolla, suokoon Jumala, että niin sinusta kuin teistä kaikista muistakin, jotka minua tänään kuulette, tulisi sellaisia kuin minä olen – näitä kahleita lukuun ottamatta.” Elämän arvot menivät salissa oikeaan järjestykseen kolinalla. Syytetty oli syytön, kahlehdittu oli vapaa ja köyhä rikas. Sen sijaan kuulustelijat olivat syyllisiä, vapaina seisovat olivat vankeja ja rahamiehet olivat kuin keppikerjäläisiä. Tilanne oli liikaa vallanpitäjille, jotka nousivat ja kävelivät tiehensä vastaamatta Paavalille. Mennessään he totesivat Paavalin syyttömäksi häneen kohdistettuihin syytteisiin.