Mitä kuuluu Viron nuorille?

Viron kirkon seurakunnissa säännöllinen nuorten toiminta on enemmän poikkeus kuin sääntö. Nuortenillat saadaan pystyyn vapaaehtoistyöllä, mutta tukea ja ohjausta tarvitaan.  

Viroa pidetään Euroopan maallistuneimpana maana. Tilastojen perusteella nuoremmasta väestöstä vain noin yksi prosentti sanoo olevansa kristittyjä. Myös Viron kirkon seurakunnissa nuori on hyvin harvinainen näky. Mutta mitä tapahtuu ateismin vallan kutistamalle kirkolle, jos nuori sukupolvi ei osaa löytää perille?  

Tähän haasteeseen on lähtenyt osaltaan vastaamaan Sley lähetystyöntekijäpanoksella. Jo aiemmin kentällä on tehnyt nuoriso- ja lapsityötä Kirsi Vimpari. Viime vuoden maaliskuussa työalue sai lisävahvistusta, kun Salome ja Olli Olenius saapuivat Viron kentälle lähetystyöhön. Tällä hetkellä Oleniusten tukikohta on Etelä-Virossa, Põlvan  Maarjan seurakunnassa, jossa Olli vastaa nuortenilloista ja Salome tekee pyhäkoulutyötä. Koronapandemiasta huolimatta nuorisotyötä on voitu aloittaa suunnitelmien mukaisesti. 

– Saimme aloitettua nuortenillat Põlvassa ja myös nuorten bänditoiminnan. Keväällä jouduimme siirtämään illat nettiin, mutta ne ovat toimineet siellä myös hyvin, Olli Olenius kuvailee.  

Viron kirkossa säännöllistä nuorisotyötä tehdään vain harvassa seurakunnassa. Myöskään samankaltaista 15-vuotiaiden rippikouluperinnettä kuin Suomessa ei Virossa ole. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että nuoria kuuluu kirkkoon niin vähän. 

– Oman alueeni kohdalla voin sanoa, että viikoittaisia nuorteniltoja pidetään vain kahdessa seurakunnassa. Pohjois-Virossa on ehkä hieman parempi tilanne, Olenius arvioi. 

Vielä harvemmin virolaisia nuoria näkee istumassa kirkon penkissä. 

– He tulevat hyvin harvoin messuun, eikä siihen oikein kannustetakaan. Ehkä asenne on vähän se, että eiväthän nuoret siellä viihtyisi. Itse olen yrittänyt muistaa sanoa aina nuorteniltojen päätteeksi, että nähdään sunnuntaina kirkossa, ja olen saanut vähän outoja katseita, Olenius naurahtaa. 

Miten virolaiset nuoret sitten ylipäätään löytävät kirkon nuorteniltoihin? 

– Hyvin vaihtelevilla tavoilla. Joillain on ollut jo valmis kytkös seurakuntaan, he ovat esimerkiksi työntekijöiden lapsia. Nuoret ovat sitten kutsuneet ystäviään mukaan. Nuoria on tullut myös nuortenillasta nähdyn mainoksen perusteella. 

Pääsyynä Viron kirkon tekemään vähäiseen nuorisotyöhön on resurssipula. Palkattuja nuorisotyöntekijöitä ei ole käytännössä lainkaan. Sen sijaan työ on vapaaehtoisten käsissä. 

– Jos mielikuva nuorisotyöstä on vain Suomesta, on vaikea edes kuvitella, millaista se täällä Virossa on. Yleensä seurakunnassa on työntekijänä vain yksi kirkkoherra, jonka aika kuluu pitkälti kirkollisiin toimituksiin. Ne, jotka tekevät nuorisotyötä, ovat usein itse nuoria, keskimäärin 16–19-vuotiaita vapaaehtoisia, Olenius avaa. 

Olenius näkee, että nuorten tekemässä työssä on paljon potentiaalia, mutta usein tietämys kristinuskosta on heikkoa. 

– Heillä on paljon intoa ja näkökulmaa nuorten elämään. Haasteena on kuitenkin se, että harva vapaaehtoinen nuori on saanut vielä itse kasvaa uskossa kovin vakaalle pohjalle. Tietotaso Raamatusta voi olla hyvin ohutta, jolloin he ovat helposti ”monien opillisten tuulien heiteltävinä”. 

Lue koko juttu Sanansaattajasta 10/21.