Apostolien teot
Luku 18
Kaksi regimenttiä
Luvun 18 tapahtumapaikkoina ovat Korintti (jakeet 1-17) ja Efesos. Näiden tapahtumapaikkojen lisäksi kuvataan myös Paavalin ns. toista lähetysmatkaa Korintista Kenkrean, Efesoksen ja Kesarean kautta Jerusalemiin ja sieltä Antiokiaan. Antiokiasta Paavali lähti kolmannelle lähetysmatkalle, johon myös hänen pidempiaikainen oleskelunsa Efesoksessa lasketaan kuuluvaksi. Paljon on Paavali liikkeellä, jopa niin, että pitempi pysähtyminen Korinttiin oli mahdollinen vain Vapahtajan ilmestyksessä antaman erityisen käskyn vuoksi! Evankeliumilla oli kiire.
Paavali Korintissa 18:1-17
Korintti oli vanha ja kunnianarvoinen kaupunki: se oli varakas satamakaupunki kapealla kannaksella kahden meren välissä, ja sillä oli maineikas menneisyys Kreikan suuruuden ajoilta. Roomalaiset olivat hävittäneet kaupungin vuonna 146 e.Kr. Caesar oli kuitenkin perustanut kaupungin uudelleen roomalaiseksi sotilassiirtokunnaksi muutamia vuosikymmeniä ennen Vapahtajamme syntymää. Nyt Paavalin sinne saapuessa se oli kukoistava satamakaupunki rikkauksineen ja paheineen.
Paavali saapuu Korinttiin hyvin arkana. Hän on juuri Ateenassa tullut suurelta osin torjutuksi. Korinttilaiskirjeistä saamme lukea, että tullessaan kaupunkiin apostoli ei voinut luottaa puheen ja viisauden loistoon, vaan hänen aseenaan oli yksinkertainen saarna ristiinnaulitusta Herrasta.
Tapansa mukaan Paavali aloittaa toimintansa synagogassa juutalaisten parissa. Juutalaisia on siis Korintissa paljon, koska heillä on oma pyhäkkönsäkin. Julistustyön tulos on voimakkaan kaksijakoinen: toiset ottavat Paavalin sanoman vastaan, mutta toiset vastustavat ja herjaavat. Vastustajat pääsevät lopulta voitolle ja yllyttävät roomalaista käskynhaltijaa tuomitsemaan Paavalin.
Keisari Claudius oli luultavasti vuonna 49 antanut kaikille Rooman juutalaisille käskyn poistua Roomasta. Svetonius kertoo samasta tapahtumasta, että keisari karkotti ”Khrestuksen johdolla rettelöineet juutalaiset Roomasta”. Luultavasti Khrestus, tavallinen orjan nimi, on Svetoniuksen tekstissä tullut samoin äännetyn Khristuksen tilalle. Arvattavasti juutalaiset olivat Roomassa riitaantuneet siitä, oliko Jeesus Nasaretilainen Kristus, Messias, vai ei. Riita oli mennyt niin pitkälle, että keisari oli katsonut parhaaksi antaa ainakin usealle juutalaiselle lähtöpassit.
Tämän vuoksi oli Paavalia Korintissa vastassa Roomassa kristityiksi tullut aviopari Aquila ja Priscilla. Kun kaikilla kolmella vielä oli yhteinen teltantekijän ammattikin, sopi heidän senkin puolesta toimia yhdessä. Jumala oli siis etukäteen huolehtinut Paavalille vieraaseen kaupunkiin yösijan ja leivän.
Gallion regimenttioppi
Vapahtajan ilmestyttyä Paavalille apostoli jäi Korinttiin työhön puoleksitoista vuodeksi. Juutalaiset veivät rauhanhäiritsijänsä paikallisen käskynhaltijan, roomalaisen prokonsulin Gallion eteen ja pyrkivät hänen avullaan pääsemään eroon Paavalista. Syytös on selvä: Paavali opetti Jumalasta vastoin lakia. Luultavasti Paavalin syyttäjät sanovat tarkoituksella vain ”vastoin lakia” täsmentämättä tarkoittavatko he Mooseksen lakia vai roomalaista lakia. Gallio vastaa kuitenkin juutalaisille alaisilleen, etteivät rankaisutoimet kuulu hänelle, jos kyseessä on uskonnollinen riita. Ja niin syyte jää maallisessa tuomioistuimessa nostamatta.
Gallio oli kuuluisan roomalaisen filosofin ja kirjailijan Senecan vanhempi veli. Hänen vastauksensa on sivistyneen miehen järkevä vastaus. Gallion vastauksessa on periaatteet luterilaiselle kahden regimentin (hallitusvallan) opille.
Luterilaisen regimenttiopin mukaan kirkon valta ja uskonnollinen valta on erotettava valtion vallasta: kirkon tehtävänä ei ole sanella valtiolle lakeja eikä valita miehiä valtiovallan johtoon, eikä toisaalta valtionkaan kuulu puuttua kirkon oppiin ja opetukseen. Valtio ei sen mukaan saa pakottaa ketään olemaan kristitty tai luopumaan kristillisyydestään. Tätä luterilaista oppia on monesti tulkittu väärin. On ajateltu, että kristillinen elämä ja elämä valtion kansalaisena ovat kaksi eri asiaa niin, että kristitty arkipäivän työelämässä voisi vain totella kulloinkin voimassa olevia asetuksia ja lakeja sekä niiden tulkintoja riippumatta siitä ovatko ne sopusoinnussa kristillisen vakaumuksen kanssa vai ei. Tätä luterilainen regimenttioppi ei kuitenkaan merkitse: Jumalan pyhä sana on ylin ohje, josta on pidettävä kiinni kaikissa elämän eri vaiheissa, työssä ja vapaa-aikana, avioliitossa ja yksin eläen.
Paavali jatkaa matkaansa 18:18-23
Luukas kertoo Paavalin tehneen vanhatestamentillisen lupauksen ja leikkauttaneen siksi hiuksensa. Hiukset leikattiin vasta kun lupaus oli täytetty. Emme valitettavasti tiedä mitä Paavalin lupaus oli koskenut, koska Luukas ei siitä lähemmin kerro, eikä Paavali puhu tästä asiasta tarkemmin kirjeissään.
Paavali poistui Korintista kaupungin toisen sataman, Kenkrean, kautta ja purjehti Priscillan ja Aquilan sekä Silaan ja Timoteuksen kanssa Efesokseen.
Apollos, Priscilla ja Aquila Efesoksessa 18:24-28
Paavalin ensimmäinen oleskelu Efesoksessa jää lyhyeksi. Kaupungista tulee kuitenkin käsiteltävänä olevan 18. luvun toinen päätapahtumapaikka, kun Paavalin matkasta Efesokseen jääneet Aquila ja Priscilla kohtaavat voimakkaan julistajan Apolloksen.
Apollos oli juutalainen, kreikkalaisen sivistyksen saanut ja hyvä Vanhan testamentin tuntija. Hän opetti myös palavasti Jeesuksen työstä ja aivan oikein. Ja kuitenkaan Apollos ei ollut vielä kristitty, vaan juutalainen Jeesuksen elämästä ja opetuksesta innostunut sivistynyt mies. Hän tunsi vain Johanneksen kasteen, ei kristillistä kastetta. Siksi hän ei voinut vielä olla tullut kristityksi. Tässä häntä auttavat Aquila ja Priscilla.
Apolloksesta tuli innokas lähetyssaarnaaja. Hän lähti Korinttiin julistamaan Vapahtajastaan. Efesoksen kristityt rohkaisivat häntä lähtemään matkaan ja antoivat suosituskirjeen mukaan.