Apostolien teot
Luku 12
Kristillinen pakeneminen
Herodes Agrippa I vallassa
Olemme Apostolien tekojen alkuluvuissa saaneet seurata, miten alkuseurakunnan elämä vähitellen vaikeutui Juudeassa. Juutalaiset alkoivat suhtautua yhä vihamielisemmin heidän joukossaan oleviin kristittyihin, olivathan kristityt pitkään mukana temppelin ja synagogien jumalanpalveluksissa ja apostolit opettivat usein temppelialueella ja synagogissa. Mutta Stefanoksen murha oli ensimmäinen veriteko, joka ei jäänyt viimeiseksi.
Rooman keisarin vallan alaisena Juudean kuninkaana oli näihin aikoihin Herodes. Hän oli Herodes Suuren pojanpoika. Hänellä oli hyvät suhteet Rooman keisarin Caligulan perheeseen. Herodes ei ollut juutalainen, vaan idumealaista syntyperää. Tämä oli juutalaisille vastenmielistä, mutta taitavana pelurina Herodes osasi olla kansalle usein mieliksi ja saavuttikin suuren kansansuosion.
Tämän päivän luvussa näemme Herodeksen kansankosiskelusta hyvän esimerkin. Hän oli ottanut kristityksi tunnettuja juutalaisia kiinni ja kiduttanut heitä. Olipa hän mennyt vielä pitemmällekin ja surmauttanut Jaakobin, Johanneksen veljen, toisen Sebedeuksen pojista. Koska tämä oli juutalaisten mieleen, Herodes antoi lisäksi vangituttaa Pietarinkin. Elettiin pääsiäisen aikoja ja alkoi näyttää siltä, että Pietari saisi kokea marttyyrikuoleman saman juhlan aikana kuin hänen mestarinsa. Mutta Jumalan suunnitelmat olivat toiset.
Pietari vapautuu vankilasta
Pietari oli Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja. Johtajan tieltäraivaamisella olisi saattanut olla kauaskantoiset seuraukset. Pietarin vangitsemisella pyrittiin varmasti pääsemään eroon koko kristinuskosta. Mutta kristillinen seurakunta ei ole toimeton eikä toivoton. Vielä on jäljellä se keino, jonka tulisi aina ollakin jäljellä: rukous. Seurakunnan rukous tuli kuulluksi.
Pietari oli äärimmäisen tarkasti vartioitu. Hänet oli sidottu kahleilla yhteen kahden vartijan kanssa ja lisää vartijoita oli ovella. Inhimillisesti ottaen ei Pietarilla ollut mitään mahdollisuutta paeta. Jumala toimii kuitenkin ihmeellisellä tavalla ja lähettää Pietarin ja luultavasti vartijoidenkin nukkuessa enkelinsä vapauttamaan Pietarin. Kun Pietari lopulta havahtuu ymmärtämään, että kyseessä ei ole uni vaan todellinen vapautus, hän kulkee kristittyjen tuttuun kokoontumispaikkaan Johannes Markuksen, luultavasti Markuksen evankeliumin kirjoittajan, äidin kotiin. Mutta palvelijatar ei ole oikein tilanteen tasalla. Pietarin kolkuttaessa hän ei heti riennä avaamaan paenneelle vangille, vaan rientää iloissaan kertomaan Pietarin äänen kuulumisesta muille. Ja kun nämä eivät tahdo millään uskoa Rode-palvelijattaren puhetta, menetetään vielä lisää aikaa. Ja Pietari seisoo ovella ja kolkuttaa edelleen. Lopulta hän sentään pääsee sisään.
Mutta Pietarin on nyt poistuttava Jerusalemista. Luukas ei kerro, minne Pietari lähti. On arvailtu sekä Roomaa että Antiokiaa, varmuutta asiaan ei voida saada. Luukas kertoo vain, että samana yönä Pietari poistuu Jerusalemista sinne, minne Herodes Agrippan käsi ei enää ulotu. Jaakob, Jeesuksen veli, saa nyt Pietarin jälkeen erityisaseman Jerusalemin seurakunnan johtajana.
Pietarin ihmeellisessä vapauttamisessa on kohtia, joihin meidän tämän päivän kristittyjen tulee kiinnittää huomiomme:
- Seurakunnan harras rukous. Luukas ei kerro seurakunnan jatkuvasta rukouksesta ja yhteenkokoontumisesta rukoukseen vain kertomuksen sivuasiana, vaan näkee selvän yhteyden Pietarin vapauttamisen ja seurakunnan rukouksen välillä. Saamme ottaa alkuseurakunnan kristityiltä esimerkkiä rukoilemisesta.
- Jumala toimii enkelinsä kautta. Puhe suojelusenkelistä ei ole lapsellista puhetta lapsille ja lapsenmielisille, vaan todellisuutta. Meidänkin turvanamme ovat Jumalan lähettämät pyhät enkelit.
- Miksi Jumala ei samalla tavalla vapauttanut Jaakobia? Miksi Jaakob näin varhain kärsi marttyyrikuoleman? Jumala toimii miten toimii, hän ei ole kenellekään tilivelvollinen. Näin oli Jumalan tahto. Luukas ei kerro myöskään siitä, että ensimmäiset kristityt olisivat tällaisia kysymyksiä pohtineet. He tyytyivät Jumalan tahtoon.
Aamulla tilanne selviää myös vankilassa. Sotamiehet, jotka olivat vartioineet Pietaria, hätääntyivät, kun heidän vartioitavansa oli poissa. He olivat hengellään vastuussa vangista. He saivat rangaistuksensa, luultavasti kuolemantuomion.
Agrippan kuolema
Agrippalle jää nyt aikaa myös ulkopolitiikan hoitoon. Hän oli joutunut huonoihin väleihin vanhojen foinikialaiskaupunkien Tyroksen ja Sidonin asukkaiden kanssa. Luultavasti kyse oli kauppaan liittyvistä kysymyksistä. Nyt Tyroksen ja Sidonin lähettämä lähetystö oli tullut Herodeksen luo hieromaan sovintoa. Arvattavasti tulokseenkin oli päästy, ja Herodes esiintyy juhlassa kaikessa komeudessaan onnistuneiden neuvottelujen jälkeen. Hänen puheensa saa valtavan vastakaiun kaupungin pakanallisessa väestönosassa – Kesareassa, jonne Herodes oli siirtynyt, oli väestön enemmistö ei-juutalaista alkuperää. Juutalaiset eivät olisi voineet ihmistä kutsua jumalaksi, mutta nuo pakanat näkivät nyt Herodeksessa sellaista viisautta ja loistoa, jonka he katsoivat ylittävän ihmisyyden rajat. Siksi he kutsuivat Herodesta Jumalaksi. Herodes ei kiellä kansanjoukkoa, ei oikaise heidän käsityksiään. Siksi Jumala rankaisee häntä tuskallisella kuolemalla. Ihmisten ylhäälle korottama tulee matojen syömäksi.
Kuka pitää valtaa maailmassa?
Alkuseurakunta näytti tuhon omalta Herodeksen intoutuessa etsimään kansansuosiota sen kustannuksella. Mutta lopulta Herodes sai itse äkisti surmansa. Jumala toimii ja säätää hallitsijoiden vallan määrän ja ajat. Tänä päivänäkään rauhaa ei ratkaista suurvaltojen neuvottelupöydissä, vaan taivaassa. Jumalalla on kaikki valta jo nyt. Kristuksen kanssa me olemme jo nyt voittajien ja hallitsijan joukossa.