Telttailija tässä maailmassa 

Kolmisen vuotta sitten Jukka Kääriäinen muutti sukujuurilleen Suomeen. Matka tänne on kulkenut Taiwanin ja Yhdysvaltojen kautta. Monen kulttuurin kasvatille oman identiteetin perusta löytyy asuinpaikkaa syvemmältä. Kääriäinen laittaa juuria sinne, missä milloinkin on. Samalla hän tahtoo olla valmiina lähtemään sinne, minne Jumala johdattaa. 

Kaikkialta, enkä mistään! Näin vastaa Jukka Kääriäinen kysymykseen siitä, mistä hän on kotoisin. Kääriäinen on viettänyt suurimman osan elämästään Taiwanilla ja Yhdysvalloissa, mutta hänen juurensa ovat Suomessa. Ei siis ole ihme, että kotipaikan määritteleminen on hänelle hankalaa. 

Kääriäinen työskentelee tällä hetkellä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyskeskuksessa lähetysteologian asiantuntijana. Omille sukujuurilleen Suomeen hän kuitenkin palasi vasta kolmisen vuotta sitten. Matka on kirjaimellisesti kulkenut maapallon ympäri. 

Ensimmäiset 18 vuottaan Kääriäinen kasvoi Taiwanilla, missä hänen vanhempansa tekivät töitä Suomen Lähetysseuran lähetteinä.  

– Synnyin Taiwanilla ja valmistuin siellä myös ylioppilaaksi. Opin lapsena sujuvan kiinan kielen, mutta kävin kansainvälistä koulua englanniksi. Elinpiirini oli hyvin monikulttuurinen. Olimme yhteydessä paitsi suomalaisiin myös Pohjois-Amerikasta ja muista Euroopan maista tulleisiin lähetteihin. Sitten olivat tietysti paikalliset kiinalaiset, Kääriäinen kuvailee.  

– Joskus saatoin miettiä sitä, että en ole kiinalainen, mutta asun täällä. Monikulttuurinen ympäristö oli minulle kuitenkin luonnollinen paikka kasvaa, sillä en tiennyt muusta, Kääriäinen pohtii. 

Kun Kääriäinen valmistui ylioppilaaksi, muutti hän opiskeluiden perässä toiselle puolelle maapalloa, tällä kertaa Yhdysvaltoihin.  

– Aloitin opinnot Yhdysvalloissa, sillä olin tottunut koulukielenä englantiin. Myös vanhemmat veljeni olivat menneet sinne ennen minua opiskelemaan. Valmistuin ensin biologian kandidaatiksi. Kävin myöhemmin teologisen seminaarin, ja minusta tuli pastori. Väittelin vielä tohtoriksi teologisesta tiedekunnasta. 

Opiskeluaikana Kääriäinen oli saanut sydämelleen kutsun hengelliseen työhön ja oli avoin lähtemään Aasiaan lähetystyöhön. Yksityiskohdat täsmentyivät vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Kun aika oli kypsä, hän lähti seuraamaan vanhempiensa jalanjälkiä Lähetysseuran lähettinä. Edessä oli muutto pois Yhdysvalloista ja paluu Taiwanille, vanhalle kotiseudulle. Lapsuudenperhe oli vaihtunut nyt omaan nelihenkiseen perheeseen.  

– Lähdimme Taiwanille vuoden 2011 marraskuussa. Vaimoni Laura oli mukana työperäisten maahanmuuttajien parissa tehtävässä työssä, ja minä taas menin opettamaan samaan teologiseen seminaarin, jossa vanhempanikin olivat aikoinaan olleet. 

Kääriäisen ei tarvinnut kokea samanlaista kulttuurishokkia kuin monen muun ensi kertaa kentälle lähtevän lähetystyöntekijän. Moni asia oli silti kahdessakymmenessä vuodessa muuttunut ja kehittynyt. 

– Roolinvaihdossani lähettien lapsesta itse lähetiksi auttoi paljon se, että osasin kieltä ja kulttuuri oli minulle jo tuttu. Pystyin esimerkiksi hoitamaan kaikki asiat täysin itsenäisesti kiinaksi. Vaikka minulle elämä Taiwanilla oli erittäin tuttua, en sanoisi silti, että se oli helppoa. 

Lue koko juttu Sanansaattajasta  7/21.