APOSTOLIEN TEOT
Luku 1
EVANKELIUMI VALTAA ALAA
Lääkäri Luukas kirjoitti evankeliuminsa jatko-osaksi ensimmäisen kirkkohistorian. Hän ei itse antanut teokselleen nimeä ”Apostolien teot”, vaan nimi on myöhäisempi. Tietyssä mielessä nimi onkin harhaanjohtava, sillä Apostolien teoissa Luukas ei suinkaan kerro meille kaikkien apostolien toiminnasta, vaan keskittyy Pietariin ja Paavaliin. Mutta eivät edes nämä kaksi ole Apostolien tekojen päähenkilöitä, vaan kirjan varsinainen tarkoitus on kuvata Pyhän Hengen työtä evankeliumin levittämiseksi Jerusalemista maailman ääriin.
Luukas kertoo meille tapahtumista vuosina 30-60 j.Kr. Ymmärrämme, että kertominen ei voi olla kauttaaltaan tarkkaa – tulisihan tekstiä tasaisesti jakaen noin yksi luku vuotta kohden – vaan Luukas keskittyy tiettyjen tärkeiden tapahtumien kuvaamiseen. Välillä pitkiäkin ajanjaksoja jätetään väliin tai kuvataan hyvin ylimalkaisesti (vertaa Apt 19:10-12).
Luukas on kertonut evankeliumin leviämisestä yhteen suuntaan: Jerusalemista Eurooppaan; sen sijaan muut suunnat – itä, Afrikka ja pohjoinen – jäävät syrjään.
Voisimmekin jaotella Apostolien teot ”maantieteellisesti”:
- Apt 1-7 tapahtumat Jerusalemissa
- Apt 8-12 tapahtumat Samariassa, Galileassa ja Syyriassa
- Apt 13-14 I lähetysmatka – Kypros ja nykyinen Itä-Turkki
- Apt 15: 1-33 Jerusalemin kokous
- Apt 15:34-18:18 II lähetysmatka – nykyiset Länsi- Turkki ja Kreikka
- Apt 18:19-21:27 III lähetysmatka
- Apt 21:27-26:32 Paavalin vankeus Palestiinassa
- Apt 27-28 merimatka Roomaan
Näin evankeliumi on tullut Apostolien tekojen loppuessa senaikaisen maailman keskukseen, Roomaan. Siihen on Luukkaan hyvä lopettaa kuvauksensa.
Luukas kirjoitti Apostolien teot ilmeisesti 70- tai 80- luvulla. Kirjoituspaikka jää arvailujen varaan.
Lopun aika alkaa
Luukas jakaa pelastushistorian kolmeen jaksoon:
1. Lupauksen ja odotuksen aika
- luomisesta Kristuksen tulemiseen maan päälle
- odotettiin Jumalan lupaamaa Pelastajaa, Messiasta
- Vanha testamentti kertoo
2. Ajan keskus, Jumala maan päällä
- lupaukset täyttyvät
- Jeesuksen maanpäällisen toiminnan aika
- Luukkaan evankeliumi kertoo
3. Lopun aika, kirkon aika, Pyhän Hengen aika
- helluntaista Jeesuksen toiseen tulemiseen
- maailmanlähetyksen aika, evankeliumin julistamisen aika
- Apostolien teot kertoo (alun)
Näitä jaksoja seuraa vielä neljäs jakso – joka ei kuitenkaan enää ole varsinaisesti pelastushistoriaa: taivaan ihanuuden ja lopullisen pelastuksen omistamisen aika tai iankaikkinen kadotus.
Lukiessamme Apostolien tekojen ensimmäistä lukua seisomme siis toisen ja kolmannen jakson taitteessa. Vasta Apostolien tekojen toisessa luvussa on kerrottu helluntaista ja Pyhän Hengen ajan alusta.
Emme siis ole aloittamassa jonkin kuivan historiateoksen tutkimista, vaan alamme tutustua siihen, kuinka Jumalan Pyhä Henki levitti pelastuksen evankeliumia Jerusalemista maailman ääriin asti. Tuo tehtävä on yhä kesken, joten voimme sanoa elävämme Apostolien tekojen 29. lukua.
Jatkoa Luukkaan evankeliumille
Apt 1:1-3
Luukkaan historiateoksen molemmat osat on osoitettu korkea-arvoiselle Teofilokselle. Nimi tarkoittaa ”Jumalaa rakastava”, jonka tähden osa tutkijoista onkin pitänyt nimeä salanimenä tai nimimerkkinä. Olipa nimi aito tai nimimerkki, emme kummassakaan tapauksessa tiedä Luukkaan kirjojen vastaanottajasta mitään.
Antiikin aikana oli yleistä, että se, jolle kirja omistettiin, vastasi kirjoittajan taloudellisesta tukemisesta ja usein myös kirjan kopioimisesta ja levittämisestä. Voi olla, että Teofilos oli Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen ”kustantaja”.
Lupaus Pyhästä Hengestä
Apt 1:4-5
Jeesus ei lähetä opetuslapsia valloittamaan maailmaa omin avuin ja asein, vaan lupaa opetuslapsille auttajan ja ohjaajan, Pyhän Hengen. Häntä opetuslasten tulee jäädä odottamaan muutamiksi päiviksi Jerusalemiin.
Pääsiäisestä on kulunut 40 päivää ja edessä on 10 päivää helluntaihin. Helluntain kohdalla juutalaiset viettävät viikkojuhlaa, yhtä kolmesta suuresta juutalaisten juhlasta. Pelastushistorian viimeinen jakso on alkamassa.
Jeesus otetaan taivaaseen
Apt 1:6-11
Opetuslapsetkin ymmärsivät uuden ajanjakson olevan alkamassa. Siksipä he kysyvät Jeesukselta, josko hän nyt ottaisi kuninkuuden itselleen.
Vanhan testamentin Messias-ennustukset puhuivat usein kuninkaasta (esimerkiksi Ps 2), niinpä Jeesuksen ajan juutalaiset odottivat Messias-kuningasta, joka vapauttaisi kansansa vihollisten käsistä (vertaa Joh 6:14-15). Myös opetuslapset kyselivät Jeesuksen maanpäällisen elämän aikaan, oliko Jeesus todellakin tuo Jumalan lupaama Messias-kuningas (vertaa Matt 16:21-23). Nuo odotukset olivat ylimmillään Jeesuksen ratsastaessa palmusunnuntaina Jerusalemiin (Matt 21:1-11), siksipä opetuslasten pettymys oli suuri, kun Jeesus ei pitkäperjantaina päätynytkään kuninkaan valtaistuimelle, vaan Golgatan keskimmäiselle ristille. Mutta olisiko nyt kuninkuuden ottamisen aika?
Jeesus viittaa vastauksessaan kuninkuutensa toteutuvan vasta ajan lopussa, hänen toisessa tulemuksessaan. Mutta sen ajankohtaa opetuslasten ei kannata pohtia, sen tietää Isä yksin (Matt 24:36).
Myös me voimme olla huoletta, jos joku väittää tietävänsä maailmanlopun ajankohdan; ei hän ole oikeassa, vaan väärässä. Yksi harhaopeille tyypillinen piirre on se, että ne tietävät Jumalasta enemmän, kuin mitä hän on itse ilmoittanut Raamatussa! Meidän päivämme ovat Jumalan kädessä!
Välähdys alkuseurakunnan elämästä
Apt 1:12-14
Öljymäki on noin kilometrin päässä Jerusalemista, jonne opetuslapset palaavat Jeesuksen noustua taivaaseen. Jerusalemissa aikaa vietetään rukoillen.
Opetuslapsijoukkoon kuului noin 120 henkeä ja siihen kuuluivat seuraavat kolme ryhmää
- 11 opetuslasta
- naiset, jotka olivat seuranneet Jeesusta hänen julkisen toimintansa aikana ja jo silloin avustaneet evankeliumin asiaa (Luuk 8:1-4)
- Jeesuksen perhe: Maria ja Jeesuksen veljet, jotka viimeistään nyt ovat nähneet, kuka heidän veljensä oli (vertaa Joh 7:5)
Lisäksi oli muita Jeesuksen seuraajia.
Saamme Apostolien teoissa useita pieniä välähdyksiä alkuseurakunnan elämästä. Usein ensimmäisten kristittyjen ryhmää ihannoidaan: heidän aikanaan kaikki oli hyvin, ei ollut mitään vaikeuksia. Mutta Apostolien teot paljastaa paitsi suuria Hengen tekoja, myös sielunvihollisen toimintaa; hän ei ole jättänyt Jumalan kirkkoa hetkeksikään rauhaan (vertaa Apt 5:1-11).
Juudas Iskariotin kohtalo
Apt 1:15-20
Juudas Iskariot oli tietämättään toteuttanut Daavidin lausuman ennustuksen: Messiaan kavaltaa hänen läheinen ystävänsä (Ps 41:10).
Havaittuaan tekonsa johtaneen Jeesuksen kuolemaan Juudas palautti rahat temppeliin ja teki itsemurhan. Rahoilla ostettiin savenvalajan pelto ja jälleen toteutui Vanhan testamentin ennustus, tällä kertaa Sak 11:13.
Se, että Juudas palautti rahat ja katui tekoaan, on saanut osan tutkijoista arvelemaan, että Juudaksen perimmäinen tarkoitus hänen kavaltaessaan Jeesuksen oli ”auttaa” Jeesusta. Hän oli huomannut, ettei Jeesus tunnu pystyvän aloittamaan kapinaa ja siten kuninkuuden saaminen viivästyy. Juudas halusi nopeuttaa tapahtumia ja asettaa Jeesuksen roomalaisia sotajoukkoja vastaan; tällöin tämä varmasti näyttäisi voimansa.
Teoria on varsin kiehtova, mutta yhtä hyvin voi olla, että rahojen palautus on uudelleen näkökykynsä saaneen ihmisen katumuksenosoitus.
Täydennystä tarvitaan
Apt 1:21-26
Jakeessa 20 Pietari viittaa Ps 109:8:ssa olevaan ennustukseen: Juudaan paikka on täytettävä. Miksi 12 opetuslapsen ryhmän oli oltava täysilukuinen?
Ilmeisesti syy löytyy helluntain tapahtumista. Helluntaina syntyi uusi Israel, uusi Valittu kansa eli ne, jotka uskovat Kristuksen olevan Messias, Jumalan Poika. Vanhan liiton patriarkka Israelilla (eli Jaakobilla) oli ollut kaksitoista poikaa ja siten Valitussa kansassa oli kaksitoista sukukuntaa. Samoin uuden liiton syntyhetkellä tuli olla kaksitoista ”kantaisää” eli apostolia. Myöhemmin apostolijoukkoa ei enää täydennetty. Jaakobin paikka jäi tyhjäksi, kun hänet mestautettiin (Apt 12:1-4).
Uuden apostolin tuli olla yksi niistä, jotka olivat seuranneet Jeesusta Johanneksen kasteelta lähtien. Ehdolle asetettiin kaksi, joista rukoilemalla ja arpomalla valittiin Mattias.
Arpominen oli yksi tapa löytää Jumalan mielen mukainen ratkaisu (Sananl 16:33). Arpomista on käytetty myös muissa uskonnoissa. Mutta on syytä muistaa, että arpomista edelsi rukous. Emme voi jättää Jumalan johdatusta arpomisten tai merkkien varaan, vaan Jumala haluaa puhua meille, hän haluaa keskustella kanssamme!
Joosef Barsabbas jäi tällä kertaa syrjään, Jumalalla oli hänelle toinen tehtävä varattuna. Meidänkin tulisi löytää oma paikkamme Kristuksen ruumiissa (Room 12, 1 Kor 12) eli kirkossa. Oman paikan löydyttyä ei ole enää syytä kateellisuuteen tai katkeruuteen.
Voikin sanoa, että vain sellainen ihminen voi olla vapaa, joka on omalla paikallaan; sillä paikalla, johon hänet on tarkoitettu.