Elämän vettä – luku 7
Lähteekö Jeesus juhlille vai ei? 7:1-13
Lehtimajajuhla oli historioitsija Josefoksen mukaan suurin ja pyhin kaikista juutalaisten juhlista. Sitä vietettiin Mooseksen lain säädöksen mukaan seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä eli syys-lokakuussa. Silloin maa sai yleensä sateen, joka teki kaiken hedelmälliseksi. Juhla-aika kesti kahdeksan päivää ja oli sävyltään hyvin riemullinen.
Juhlan kulku on selitetty kohdassa 3. Moos. 23:23-44. Sen aikana asuttiin lehvistä tehdyissä majoissa sen muistoksi, että Israel ajoi väliaikaisissa asunnoissa kulkiessaan Egyptistä Luvattuun maahan. Sakarjan kirjan luvut 9-14 liittävät toisiinsa lehvämajajuhlan ja Herran päivän (erit. 14:16-21). Sakarja välittää lupauksen, että Herran päivänä ”elävät vedet” virtaavat Jerusalemista (14:8) ja että Herran toiminnan päivänä Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla on oleva ”avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan” (13:1). Näin siis lehtimajajuhla on ollut luonteeltaan lopunajallisen odotuksen läpitunkema kiitosjuhla. Juuri siihen liittyi myös Sakarjan kirjan ennustus aasilla ratsastavasta kuninkaasta (9:9).
Jeesuksen veljet eivät uskoneet Jeesukseen, mutta antoivat hänelle hyvän neuvon. Juuri lopunajallista odotusta kihisevä lehtimajajuhla olisi oikea paikka levittää hänen liikettään. Jeesus ei piittaa erinomaisesta liikkeenjohdollisesta neuvosta, vaan odottaa Jumalan antamaa oikeaa ajankohtaa ja kieltäytyy toimimasta ennen sitä. Saattaa olla, että hänen sanoissaan on taas Johanneksen evankeliumille tyypillinen kaksiselitteisyys – Jeesus ei ”nouse ylös juhlille” eikä siis myöskään ”nouse ylös taivaan kirkkauteen”. Kuitenkin hän lähtee liikkeelle, mutta ei näkyvästi pyhiinvaeltajajoukon keskipisteenä, vaan salaa ja hiljaisuudessa.
Kuka rikkoo Mooseksen lakia vastaan? 7:14-24
Tullessaan juhlille Jeesus esiintyy voimakkain valtuuksin. Kuulijat ymmärsivät, ettei hän kuulu mihinkään tunnettuun koulukuntaan, vaan opetti omaa opetustaan. Jeesuksen kehotti epäilijöitä noudattamaan Jumalan tahtoa nähdäkseen, oliko hänen opetuksensa todella peräisin vain häneltä itseltään. Esille nousee välittömästi – Jeesuksen omasta aloitteesta – edellä (luvussa 5) esillä ollut aihe: Jeesus ei voi olla Jumalan lähettämä, koska hän rikkoo lakia kohtaan (nimittäin parantaessaan sapattina).
Jeesus vetoaa juutalaisten omaan käytäntöön. Poikalapsen ympärileikkaus piti lain mukaan toimittaa kahdeksantena päivänä hänen syntymästään (3. Moos. 12:3). Jos tämä päivä sattui sapatiksi, oli vastakkain kaksi käskyä. Kumpi asetettiin etusijalle? Juutalaiset ratkaisivat asian niin, ettei siinä tapauksessa ympärileikkaus merkinnyt sapattirikosta. ”Suuri on ympärileikkaus, joka kumoaa ankaran sapattilain”, sanottiin. Jos kerran sallittiin ympärileikkaus, miksi ei sitten koko ihmisen terveeksitekeminen? Jeesus osoittaa siis näin sapattikäskyn ydintä aivan vastaavasti kuin synoptikoilla: Jumala ei ole antanut ihmistä sapattia varten, vaan sapatin ihmistä varten.
Kuka Jeesus on? 7:25-36
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa Messias oli hahmo, johon liittyi paljon arveluja ja yleisiä uskomuksia. Eräs niistä, joka esiintyy myös Vanhan testamentin ulkopuolisessa juutalaisessa kirjallisuudessa, oli että Messias pysyy piilossa siihen asti, että hänen hetkensä tulee. Tämä ei sopinut ollenkaan yhteen sen kanssa, että Jeesuksen syntyperä tiedettiin vallan hyvin.
Tyypilliseen arvoitukselliseen tyyliinsä Johannes antaa ihmisten puhua näin – todellisuudessa juutalaiset eivät lainkaan tienneet kuka Jeesus on ja mistä hän on peräisin. Tai oikeammin, todellisuudessa he tiesivät jotakin oikein, luulivat tietävänsä jotain muuta ja olivat täysin tietämättömiä lopusta. He tiesivät hänet kyllä tavallisten ihmisten lapsiksi, luulivat hänen syntyneen Nasaretissa ja olivat täysin tietämättömiä hänen taivaallisesta alkuperästään. Jeesuksen taivaallista alkuperää he eivät tunne, koska eivät tunne Isää.
Jeesuksen sanat saavat taas aikaan murhanhimoa. Se saa Jeesuksen ennustamaan kuolemansa ja paluunsa Isän luo. Kuten Johanneksen evankeliumissa usein, Jeesuksen keskustelukumppanit eivät ollenkaan tajua, mistä on puhe. Pilkkaa tai ironiaa heidän puheensa tuskin heijastavat, vaan ennemminkin täydellistä sokeutta Jumalan totuudelle.
Janoiselle elämän vettä! 7:37-52
Lehtimajajuhla huipentui viimeisenä päivänään. Epäilemättä juuri silloin myös lopunajallinen pohdinta kipusi huippuunsa. Muistamme Sakarjan sanat elävän veden virroista (Sak. 14:8). Juhlaan liittyvän vesiseremonian aikana laulettiin ilmeisesti Jesajan sanaa: ”Te saatte iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä” (Jes. 12:3). Juuri tämä muodostaa taustan sille, että Jeesus esiintyy julkisesti: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni. Juokoon se, joka uskoo minuun. Kirjoituksissa sanotaan: ’Hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat'”. Jeesus asettaa siis itsensä elävän veden lähteeksi. Kirkkoraamattu 1992 valinnut kahdesta keskenään kilpailevasta tulkinnasta toisen, mutta raamatunkäännöskomitea ehdotti toista: Sen mukaan elävän veden virrat eivät virtaa uskovan ihmisen sisimmästä, vaan Jeesuksesta. Nyt Johannes selventää elävän veden tarkoittavan Pyhää Henkeä.
Suorastaan huikaiseva osoitus Johanneksen tavasta käsitellä aineistoaan on Jeesuksesta väittelevien juutalaisten lopunajallista odotusta tiukkuva keskustelu. Onko Jeesus ”se profeetta” (5. Moos. 18:18)? Vai Messias? Vai huijari? Johannes ei kerro Luukkaan ja Matteuksen tavoin siitä, että Jeesus syntyi Beetlehemissä. Siitä syystä usein sanotaan, ettei Johannes tuntenut näitä traditioita ollenkaan. Nyt hän antaa Jeesuksen vastustajien torjua Jeesuksen sillä ”tiedolla”, ettei Jeesus ollut syntynyt Beetlehemissä. Voiko paremmin käydä ilmi, että Johanneksen evankeliumi, niin avara ja valloittava kuin se lukijalle onkin, on samalla syvästi sisäpiirin kirja? Johannes olettaa ilman muuta lukijoidensa tietävän, että juutalaiset ovat kokonaan väärässä.
Jakson lopussa käydään mielenkiintoinen ja tärkeä keskustelu. Vain yksi piirre on se, että Nikodemos uskaltaa nyt päivänvalossa esittää moitteensa kysymyksen muodossa. Vielä tärkeämpi on toisten hänelle antama vastaus: Halveksitusta Galileasta ei ole ennustettu nousevaksi profeettaa, siis Jeesus on väärä Messias. Juuri tähän lauseeseen Jeesus palaa ensimmäisessä opetuksessaan kahdeksannen luvun jakeessa 12. Jos kirjoitukset vaikenevatkin Galileasta nousevasta profeetasta, toisiinsa kuuluvat Galilea ja valo (Jes. 8:23-9:6).