-
Connector.
sanansaattaja • Viikon nosto
Ilon avain on tyytyväisyys
14.09.2020
Eija Korpela on juristi ja penkkiurheilija, joka käyttää arjessaan pyörätuolia. Elämä sairauden kanssa on opettanut hänelle hitaudesta ja Jumalaan luottamisen tärkeydestä.
Positiivinen asenne on tämän päivän abstrakti trendi. Internet vilisee tsemppilauseita, ja meitä kannustetaan toteuttamaan unelmiamme ja luomaan elämästämme myönteistä menestystarinaa. Lausahdukset ja sitaatit voivat kuitenkin jäädä ohuiksi, jos takana ei ole konkretiaa tai todellista elämäntarinaa ylä- ja alamäkineen. Eija Korpelan tapauksessa asenne on todellinen asia, joka kumpuaa Jumalan ja läheisten rakkaudesta, ja on kantanut läpi nopeasti muuttuvan henkilöhistorian.
Eija Korpela on eteläpohjalainen nuori aikuinen, jonka suku on kotoisin Soinista. Elämä on niin töiden kuin vapaa-ajan puitteissa ollut pitkään kotona, koska Korpelan työpaikassa, valtion virastossa, suositellaan yhä etätöitä. Tapaamme hänet kerrostalokodin sisäpihalla Seinäjoella. Korpela sairastaa lihassairautta, tarkemmin hartia-lantiodystrofian 2D-muotoa, ja käyttää sen takia pyörätuolia. Miten Korpela kuvailisi itse itseään?
– Pitäisi varmaan kysyä Tiialta, Korpela viittaa avustajansa puoleen ja nauraa.
– Olen suhteellisen rauhallinen mutta tykkään kuitenkin lähteä uusiin juttuihin. Ja minulla on iloinen ja positiivinen elämänasenne.
Kirkkaankeltainen paita ja pyörätuolin käyttämisestä puhumisen tapa kertovatkin elämänasenteesta jotain. Korpela on ollut pyörätuolissa viitisentoista vuotta, teini-ikäisestä asti. Hänen lihassairautensa alkoi edetä lukion aikana niin, että lukio-opiskelun ensimmäisen vuoden jälkeen hän alkoi käyttää pyörätuolia. Sairaus on synnynnäinen ja etenevä.
– Kävely muuttui hankalaksi lukioaikana. Etenevyys tarkoittaa siis sitä, että olen kyllä lapsena kävellyt ja juossut.
Sairaus ei ole Korpelalle este, mutta hidaste se välillä on.
– Uusiin paikkoihin meneminen täytyy suunnitella tarkkaan, sillä kaikkiin paikkoihin ei pääse pyörätuolilla. Tarvitsen avustajia arjessa, ja minua auttaa neljä eri avustajaa aamu- ja iltavuorossa.
– En anna sairauden määrittää minua ihmisenä. Sen kanssa eletään, ja olen hyväksynyt sen. Perheen ja kaverien merkitys on ollut valtava: he eivät ole koskaan valittaneet sairaudestani vaan hyväksyneet minut ja luoneet positiivista ilmapiiriä. Hyvin tärkeää elämässäni on myös Jumalalta tuleva rauha ja luottamus.
Lue koko juttu Sanansaattajasta 18/20.
Jaa tämä artikkeli
Lisää artikkeleita:
- Siionin kannel ja Raamattu, laulujen raamattuviitteet ja raamattupohja
- Syksy on talouden suunnittelun aikaa
- Matti Rusama Seinäjoelle ja uusi yhteistyösopimus Ugandaan
- Työ jatkuu Ugandassa ja Virossa sekä muita kuulumisia hallituksen kokouksesta
- Joulukeräys 2023: Aurinko nousee Japanissa
- Kotimatkalla juhlavuoden kunniaksi
- Joulukeräys 2022: anna joululahja – sytytä valo pimeään
- Suuri lahjoitus Keski-Pohjanmaalla: alueelle palkataan nuorisotyöntekijä
- Taisto Sokka vihittiin pastoriksi Ugandassa
- Tervetuloa uudet työntekijät ja uusi messuyhteisö
- Anna ja Taisto Sokka lähetettiin työhön Ugandaan
- Kitara auttoi muusikkoa peittämään ujouden
- KEO saa hallintojohtajan
- Verkkoraamattukoulu jatkuu
- Riippuuko kirkon tulevaisuus prosenteista?
- Teologit ja seurakuntalaiset, opiskelkaa Raamatun alkukieliä!
- Joko kelpaisin itselleni?
- Turun yössä on rukoiltu monta rukousta
- Nuorten ikäluokkaa ei ole menetetty
- Siunattua pääsiäistä!
- Koronarajoitusten vaikutukset toimintaan pääkaupunkiseudulla
- Park 7 -yhtyeen yhdysvaltalaissingle julki!
- Ilon avain on tyytyväisyys
- Myanmarissa rauhaa etsimässä
- Soli Deo Gloria
- Olemmeko uskontomarkkinoilla?
- Teologia opettaa ja haastaa
- Maskinaamat koolla
- Seurakuntaelämää keskellä Siperiaa
- Tasankojen ja vuorien maa
- Rippikoulut alkoivat poikkeusoloissa
- Jumalan johdatusta
aivoinfarktista selviämisessä - Vuosikokous Tampereen evankeliumijuhlilla syyskuussa
- Hallitus kokoontui: Kiitokset poikkeusolojen keskelle
- Kevätkeräyksellä rakennetaan yhdessä uutta Karkkuun
- Yhdistyksen syyskokous pidettiin Helsingissä
- Lähetyskenttien isät
- Stephen Wan, katupoika Jubasta, on tehnyt pitkän matkan Tampereen Luther-talolle
- ”Kirjoitan kamppailuni lauluihini”
- Diktatuuriakin vahvempi voima
- Severin sävelet
- Tuhlaajapojan paluu
- ”Adrenaliinia riitti”
- Elämän värit
- Kellosepän aarre
- Matkakumppanina C.S. Lewis