-
Connector.
sanansaattaja • Viikon nosto
Osaammeko me puhua uskosta?
22.05.2020
Annina Herranen on viestinnän suunnittelija. Hän työskentelee seurakuntayhtymässä ja haaveilee siitä, että me oppisimme puhumaan uskosta eri tavoin erilaisille ihmisille – jotta kaikki voisivat ymmärtää.
Seurakunta tarvitsee monien alojen osaajia, jotka puhaltavat työssään yhteen hiileen. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä työskentelevä Annina Herranen on viestinnän ammattilainen. Viestinnän suunnittelijana hän pitää huolta siitä, että työyhteisön jäsenet ja seurakuntayhtymän alueella asuvat ihmiset saavat oikeaa ja hyödyllistä tietoa ajoissa.
– Jos tavallinen työpäivä olisi olemassa, koostuisi se viestinnästä sekä sisälle että ulos. Siis työyhteisön jäsenille ja sitten seurakuntayhtymän alueella asuville ihmisille. Kirjoittaisin ehkä tiedotteen työntekijöille joistakin ajankohtaisista aiheista ja kouluttaisin heitä käyttämään korona-aikana etätapaamisiin käytettävää ohjelmistoa. Sitten koostaisin lehteen ilmoituksia seurakunnan toiminnasta ja päivittäisin sosiaalista mediaa, Annina Herranen tuumii ja muistuttaa nauraen, ettei tavallista työpäivää kuitenkaan ole olemassa.
Hyvää toisille
Viestinnän ammattilaiset tuovat mieleen liike-elämän lipevät mainosmiehet, joiden ammatin hekumallista gloriaa kannattelevat yllä muun muassa sellaiset palkitut TV-sarjat kuin Netflixissä pyörivä Mad Men. Annina Herranen on koulutukseltaan filosofian maisteri ja mediatutkija. Miltä oma työ tutkijan silmälasien läpi näyttää? Millä tavoin seurakuntatyö eroaa piinkovasta bisneksestä?
– Liike-elämässä tavoitellaan aina tuottoa ja taloudellista etua omalle yritykselle. Seurakunnassa halutaan parasta toisille. Siinä on aika suuri ero, Annina Herranen pohtii.
– Yritysviestinnän kohderyhmä on myös seurakunnan viestintää tiiviimpi. Joukko, jolle palvelua tai tuotetta markkinoidaan, on yritysmaailmassa usein helposti rajattavissa, ja sen jälkeen viestinnän onnistumisen mittaaminen on mahdollista seuraamalla sitä, kuinka paljon palvelua on tilattu tai tuotetta ostettu. Seurakunnan kohderyhmään kuuluvat kuitenkin kaikki ihmiset vauvasta vaariin, Herranen jatkaa.
Seurakunnan viestintä ei ole kuitenkaan pelkkää mainostamista: tulevista tapahtumista tai tilaisuuksista kertomista tai palveluiden tarjoamista. Kun seurakunta puhuu, on kyse parhaimmillaan paljon suuremmasta asiasta.
– Kun seurakunta jakaa vaikkapa sosiaalisessa mediassa rukouksen, hartaushetken tai mitä tahansa, josta saa hengellistä antia kuten uskoa, toivoa, rauhaa, lohdutusta tai armoa, niin se on enemmän kuin tiedottamista. Se on hengellistä toimintaa, joka tuo ihmiselle jotain hyvää Jumalalta.
Seurakunta tekee viestintää myös kohtaamisissa.
– Viestintää on myös se, mitä tapahtuu, kun seurakunnan työntekijä kommunikoi ihmisten kanssa joko puhuen tai ihan vain työnsä ja olemisensa kautta. Silloinkin hän luo mielikuvaa seurakunnasta ja uskosta Kristukseen. Viestintä onkin aika laaja kenttä, Annina hymyilee.
Kirkollista jargonia
Miltä meidän kristittyjen viestintä ulospäin sitten näyttää kokonaisuudessaan? Annina Herranen, osaammeko me kristityt puhua uskonasioista?
– Kyllä ja ei! Ajattelen, että usein osaamme hyvinkin, mutta yhä enemmän meidän tulisi välttää sellaista kirkollista jargonia, ja pyrkiä sen sijaan puhumaan ymmärrettävää ihmisten kieltä.
Mitä on ”kirkollinen jargoni”?
– Esimerkiksi kertoessamme ”messun toimittajista” voi monelle syntyä mielleyhtymä toimittajaan, joka työskentelee lehdessä. Miksi emme puhuisi vaikkapa messussa mukana olevista papeista? Meidän täytyy tietää, ketä puhuttelemme, jotta tietäisimme kuinka hänelle voimme puhua, Annina jatkaa.
– Toivon, että osaisimme asettua erilaisten ihmisten asemaan, niiden, jotka vastaanottavat viestimme, ja sitä kautta puhua heille ymmärrettävää kieltä. Aivan kuten Paavalikin kuvaa tehneensä. Vaikka sanoman tulee pysyä muuttumattomana, täytyy meidän ymmärtää, että samoin kuin on erilaisia oppijoita, ovat ihmiset erilaisia myös siinä, millä tavalla he ymmärtävät sanoitettuja viestejä. Emme voi puhua yhdellä tavalla ja ajatella, että kaikki voisivat sitä ymmärtää.
Lue koko juttu Sanansaattajasta 10/20.
Jaa tämä artikkeli
Lisää artikkeleita:
- Siionin kannel ja Raamattu, laulujen raamattuviitteet ja raamattupohja
- Syksy on talouden suunnittelun aikaa
- Matti Rusama Seinäjoelle ja uusi yhteistyösopimus Ugandaan
- Työ jatkuu Ugandassa ja Virossa sekä muita kuulumisia hallituksen kokouksesta
- Joulukeräys 2023: Aurinko nousee Japanissa
- Kotimatkalla juhlavuoden kunniaksi
- Joulukeräys 2022: anna joululahja – sytytä valo pimeään
- Suuri lahjoitus Keski-Pohjanmaalla: alueelle palkataan nuorisotyöntekijä
- Taisto Sokka vihittiin pastoriksi Ugandassa
- Tervetuloa uudet työntekijät ja uusi messuyhteisö
- Anna ja Taisto Sokka lähetettiin työhön Ugandaan
- Kitara auttoi muusikkoa peittämään ujouden
- KEO saa hallintojohtajan
- Verkkoraamattukoulu jatkuu
- Riippuuko kirkon tulevaisuus prosenteista?
- Teologit ja seurakuntalaiset, opiskelkaa Raamatun alkukieliä!
- Joko kelpaisin itselleni?
- Turun yössä on rukoiltu monta rukousta
- Nuorten ikäluokkaa ei ole menetetty
- Siunattua pääsiäistä!
- Koronarajoitusten vaikutukset toimintaan pääkaupunkiseudulla
- Park 7 -yhtyeen yhdysvaltalaissingle julki!
- Ilon avain on tyytyväisyys
- Myanmarissa rauhaa etsimässä
- Soli Deo Gloria
- Olemmeko uskontomarkkinoilla?
- Teologia opettaa ja haastaa
- Maskinaamat koolla
- Seurakuntaelämää keskellä Siperiaa
- Tasankojen ja vuorien maa
- Rippikoulut alkoivat poikkeusoloissa
- Jumalan johdatusta
aivoinfarktista selviämisessä - Vuosikokous Tampereen evankeliumijuhlilla syyskuussa
- Hallitus kokoontui: Kiitokset poikkeusolojen keskelle
- Kevätkeräyksellä rakennetaan yhdessä uutta Karkkuun
- Yhdistyksen syyskokous pidettiin Helsingissä
- Myös lasten festarit
- Lähetyskenttien isät
- Stephen Wan, katupoika Jubasta, on tehnyt pitkän matkan Tampereen Luther-talolle
- ”Kirjoitan kamppailuni lauluihini”
- Diktatuuriakin vahvempi voima
- Severin sävelet
- Tuhlaajapojan paluu
- ”Adrenaliinia riitti”
- Elämän värit
- Kellosepän aarre