Kirkon tulee toimia ja puhua

Olemme eläneet tätä poikkeuksellista aikaa kuten muutkin perheet. Olemme viettäneet aikaa yhdessä poikkeuksellisen paljon. Olemme hengailleet iltaisin yhdessä keittiössä, olemme pelanneet lautapelejä, retkeilleet metsässä, ajelleet autolla. Paljon on naurettu, riidelty, välillä on mökötetty ja myös puhuttu.

Rajoituksia on nyt alettu purkamaan, mutta talouteemme kuuluvan lähihoitajan takia viihdymme edelleen kotona omalla porukalla. Kavereita tavataan ulkona. Ulkomaailmasta tulevat viestit ovat tärkeitä. Kun seinät ovat kaatumassa päälle ihminen tarvitsee vahvoja positiivisia viestejä. Parhaita viestejä meille tarjoaa kristillinen kirkko.

Ehkä poikkeusoloista johtuen olen iloinnut yllättävistä kristillisistä viesteistä tavallisen uutistarjonnan keskellä. Tunsin sykähdyttävää iloa autoa ajaessani, kun radiomainosten välissä ystäväni Tiina Karlsson kertoi Raamattuopiston terveisissä kuinka Jeesus kutsuu meitä yhteyteensä. Nauroin makeasti Raikka Hakamäen lähettämälle linkille, jossa kokkolalainen kuljetusalan ammattilainen sanoo alueuutisten haastattelijalle, että kaikki on Taivaan Isän kädessä, ja nyt pitää vain rukoilla. Tuntui myös erityisen hyvältä nähdä Olympialaisiin tähtäävän, nykyaikaisen viisiottelijan, Laura Salmisen rohkea todistus uskosta Jeesukseen Arto Nybergin talkshowssa.

Nämä yksittäiset todistukset muistuttavat välillä epätoivoisen arjen keskellä siitä, että kaikki ei ole tässä.

Rippikoulussa opin, että kirkolla on kaksi tehtävää. Diakonia eli palvelu sekä lähetys eli Jeesuksesta kertominen. Kirkko on vastannut täysillä diakonian haasteeseen. Kirkon resurssit ja loistavat työntekijät todistavat siitä todellisuudesta, jossa leipää ja kohtaavaa huomiota riittää kaikille. Tuntuu hienolta, että leipäjonojen päähän asti riittää kasseja. Kukaan ei saa jäädä ulkopuolelle. Kirkon tehtävä on pitää huolta jokaisesta, joka apua tarvitsee.

Entäpä se toinen päätehtävä? Osaammeko kertoa poikkeusoloissa reilusti ja rohkaisevasti kestävästä toivosta ja suurimmasta rakkaudesta? Olemmeko tässä hereillä, kirkon isoista johtajista pienimpiin toimijoihin saakka? Tässä hämmentävässä ja hermoja riipivässä ajassa joku on yksin, toisella menee hermot lähipiirinsä kanssa, ja paljon on myös ihmisiä, joiden arjessa tapahtuu ihan liian kipeitä asioita neljän seinän sisällä. Kun hätä on suuri ja seinä tulee vastaan kristillisen kirkon viestin tulisi kuulua selkeänä ja kirkkaana: umpikujassa on ovi, joka aukeaa ihan lahjana. Välitetään viestiä Jeesuksesta, rohkeasti, ilman sarvia ja hampaita.

Nyt kun rajoituksia kevennetään ja ilmat lämpenevät edelleen niin muistetaan, että kristillisen kirkon tehtävä on pelastaa ihminen tässä hetkessä elämään eteenpäin sekä loppupeleissä sen viimeisen vihollisen, kuoleman kynsistä. Viestiä on hyvä kertoa, koska pelastuksen eteen kaikki on jo Golgatalla tehty valmiiksi. Rohkaistaan ihmisiä sillä, että kuolema on voitettu ja voitto on saatu. Annetaan sen viestin kuulua kirkkaana ja lujaa.