Onko pääsiäissaarna kalajuttu?

Keskeinen kristityn vapautta korostava Raamatun opetus johdattaa meidät nyt keskeisen pelastuskysymyksen äärelle. Myönnämme tai emme, jokainen ihminen tässäkin ajassa kaipaa pelastusta. 

”Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla, ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.” (1. Kor. 15: 16–19)

Paavali pohtii sitä mahdollisuutta, että kuolleitten herättäminen ja Kristuksen ylösnousemus haudasta olisivat tuulesta temmattuja tarinoita. Jos väitetty voitto kuolemasta on perätöntä puhetta, se on kalajuttu, joka jättää ruodot jäljelle kuvitellusta saaliista. Kaikki on silloin yhtä tyhjän kanssa.

Jos ketään ei herätetä, ei Kristuskaan ole elävien kirjoissa. Silloin uskominen ja kristittynä eläminen on turhaa touhua. Paavali ei väitä pääsiäissaarnaa petokseksi, mutta hän haastaa miettimään sitä, mihin me oikeasti uskomme. Ei kannata omaksua kaikkia kalajuttuja, joissa uskomisen nimissä kuvataan onnen ongintaa ja rakkauden varjolla tapahtuvaa lähimmäisten suomustamista.

Johannes sanoo saman asian toisella tavalla. Hän kirjoittaa evankeliumikirjansa tarkoituksesta: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:31) Johannes pitää selvänä, että ennenkuulumaton pääsäissaarna perustuu siihen, mitä todella tapahtui aivan arkisen elämän keskellä.  

”Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme” (1. Joh.1: 2–3)

Kun Johannes on kertonut ylösnousseen Herran yllättävistä ilmestymisistä Magdalan Marialle, Pietarille, Tuomaalle ja muille opetuslapsille (Joh. 20:1–29), tapahtumien kuvaus saa uuden käänteen. Jos joku Johanneksen todistuksen lukijoista oli vähänkin epäillyt aikaisemmin sanottua suureksi kalavaleeksi, niin jatkossa ihan oikeasti mennään kalaan ja puhutaan kaloista.

Johannes tuo pääsiäisevankeliumin opetuslasten tavallisen elämän keskelle. Johannes tahtoo sanoa havainnollisella tavalla sen, mitä ei voi sanoilla selittää. Ennen Johanneksen pääsiäissaarnan jatkokertomusta on kuitenkin palautettava mieleen, mitä Jeesus itse sanoi todisteita ja merkkejä kalastaville totuuden teeskentelijöille.

Kalamatka

Jeesus arvosti profeetta Joonaa, joka oli suuren kalan kanssa tekemisissä ihan kummallisella tavalla. Joona sai sen kunnian, että hän esimerkkinsä avulla antoi merkin, jonka perusteella pääsiäissaarna Kristuksesta tullaan uskomaan tai ollaan uskomatta.

 ”Silloin muutamat lainopettajat ja fariseukset sanoivat Jeesukselle: ’Opettaja, anna tässä meidän nähtemme merkki!’ Mutta Jeesus vastasi heille: ’Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä’” (Matt. 12:38–40).

Joonan tähden merellä nousi myrsky, ja laivamiehet olivat hätää kärsimässä. Kun Joona heitettiin syvyyksiin, muut matkustajat pelastuivat. Suuri kala nieli Joonan, mutta ei voinut sulattaa saalista määräaikaa kauempaa. ”Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa” (Joona 2:1–2).

Joonan rukous (Joona 2:3–10) tukalassa tilanteessa sisältää samoja sävyjä kuin Jesajan kuvaus Herran kärsivästä palvelijasta (Jes. 53). ”Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta.” (Joona 2:7)

Joonan tavoin Jeesus uhratiin, että toiset pelastuisivat. Kuolema nieli Jeesuksen, mutta kolmantena päivänä Jumala nosti hänet elävänä ylös haudasta.

Viittaus Joonan merkkiin tarkoittaa, että järkeily ja tunteilu ovat kyvyttömiä mielenliikkeitä sisäistääkseen totuutta Joonan syvyyksiin suuntautuneesta kalamatkasta ja Jeesuksen ylösnousemuksen ihmeestä. Vain usko Jumalan sanaan avaa sen merkin, joka antaa merkityksen Jumalan toiminnalle ja todellisuudelle ihmisten keskellä.

Tuleeko kalaa?

Maailmanhistorian suurin uutinen tuli julki ja tapahtuman tärkeimmät avaintodistajat olivat paikalla. Mutta mitä sanoi silloin poikkeusolojen kaikkein vaikutusvaltaisin silminnäkijä Simon Pietari: ”Minä lähden kalaan.”

Voitteko kuvitella – ”Minä lähden kalaan” – ja siinä kaikki. Eikö edes tiedotustilaisuus olisi pitänyt pitää? Mutta ei puhettakaan. Lisäksi koko kalastuskunta seurasi puheenjohtajansa yksipuolista linjausta: ”’Me tulemme mukaan’, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.”  (Joh. 21:3)

Siinä oli koolla koko kristikunnan arvovaltaisin asiantuntijajoukko – pyhä Pietari ja alkukirkon  apostolit! Ylösnousemususkon yhteiskunnallinen arviointi olisi pitänyt aloittaa välittömästi. Silti Johannes keskittyy selittelyjen sijasta vain kuvaamaan kalamiesten puuhia Tiberiaanjärven rantamaisemissa.

Entä sitten ylösnoussut Herra itse? Häneltä, jos keltään, olisi voinut odottaa tarkasti punnittuja sanoja ja kokemusperäistä tietoa kuluneen pääsiäisviikon tapahtumista.

Ja todella, Herra puhui ja puuttui kalamiesten työhön: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” Ja kun kalaa ei tullut koko yönä, rannalta käsin aletiin antaa ohjeita ammattikalastajille. Ja sitten sitä kalaa tuli niin, että raavaatkin miehet olivat vaikeuksissa verkkojensa kanssa. Mutta kun rantaan päästiin, siellä oli kaikki valmiina ja Herra itse vastassa.

Jeesus ja opetuslapset kohtasivat toisensa. Muutaman leipäpalan ja hiilloskalan kanssa alkuajan apostolinen kirkko kokoontui ylösnousseen Herransa ympärille (Joh. 21:9–13). Kenenkään ei tarvinnut kysyä Herralta: Kuka sinä olet, kuinka sinä siinä nyt olet tai oletko sinä siinä ollenkaan? Se oli aivan selvää, että kun yhdessä syötiin, niin Herra Jeesus oli todella siinä omiensa keskellä.

Monimutkaista ja tavoittamatonta ei tämän ylösnnousseen Herran kohtaaminen ole tänäkään päivänä. Aivan tavallisella tavalla sanan, veden, leivän ja viinin kanssa Herra Jeesus kyselee nälkämme perään ja ottaa paikkansa omiensa keskellä. Mestari ja Opettaja kokoaa opetuslapsijoukkonsa puhtaan ja pyhän todellisuuden sisäpuolelle.

Rasittava yötyö kalakadon köyhdyttämässä poukamassa vaihtuu virkistykseen Herran Jeesuksen isännöimän ateriayhteyden aikana. Rannalle vedetyt saavat osansa valmiiksi laitetusta. Pöytään on pantuna kaikkein parasta, mitä maa on päällänsä kantanut. Se on annettu ja vuodatettu anteeksiannon, ylösnousemisen ja elämän puolesta. Siinä pyhien yhteydessä ylösnousemussanomaa ei perata tutkimusnäytteeksi, vaan sitä nautitaan, syödään ja sulatetaan uuden elämän ravinnoksi. 

Kala vedessä

Ylösnousemuksen merkit ja todisteet eivät jääneet vain Galilean kalamiesten rantahietikolle. Kysymys ylösnousemuksen merkityksestä ja voimasta sidottiin Herran käskystä kiinni veteen, joka hautaa alleen, mutta pelastaa. Tulvii yli, mutta nostaa ylös.

”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6:3–5)

Kristitty on kutsuttu elämään uskossaan kasteen varassa kuin kala vedessä, koska kasteessa on kaikki. Kasteessa ovat Golgata ja pääsiäinen. Kaste on langenneen ihmisen kuolema ja hauta. Kaste on uusi syntymä ja uuden elämän alku. Kaste on täynnä Kristuksen anteeksiantoa, ylösnousemusta ja iankaikkista elämää. Kasteessa on Kristuksen verivirta ja armon meri, johon synti hukkuu ja häviää. Kasteessa on ylösnousemuksen aamu ja pelastettujen ranta, jossa Herra Jeesus ottaa vastaan ystävänsä ja sulkee heidät suosioonsa.

Joka kaipaa sitä, että olisi saanut olla Magdalan Marian, Tuomaan, Pietarin ja Paavalin kanssa todistamassa Ylösnousseen kohtaamista, oppikoon kastettansa. Hän ei ole jäänyt joukosta pois ja mistään osattomaksi, kun hän kristityksi kastettuna kuulee ja seuraa kutsua: Tulkaa syömään, kaikki on valmiina. Siinä hän on Herran omien, autuaitten ja pyhien joukossa, kuin kala vedessä.

Herra Jeesus ei haaskaa aikaansa niiden kanssa, jotka eivät aiokaan kuunnella armon ja totuuden sanoja. Heitä varten on Joonan merkki. Ystävillensä Herra Jeesus kertoo asioita kaloista, vedestä, leivästä, viinistä ja uutta elämää luovasta sanasta. Se on hänen tapansa osoittaa tulevansa meidän arkemme keskelle aivan elävänä ja todellisena.

Kaikessa tässä on mahdollisuus kuulla vain keksittyjä kalajuttuja, mutta pääsiäissaarna ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Herrasta ei ole kalavale. Jolle Jeesuksen lupaus ja kutsu kelpaavat, hän tajuaa tänäkin päivänä olevansa samoilla tulilla sen Herran kanssa, joka kantaa huolta siitä, onko meillä syötävää ja kaikki muukin hyvin tässä elämässä ja tulevassa. 

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 7/20.