Hengellisen työn tekijä on suunnannäyttäjä ja yhdessäkulkija

Jyväskylästä kotoisin oleva Taisto Sokka asuu vaimonsa Annan kanssa Helsingissä. Evankelisuus tuli Taistolle tutuksi lapsuudessa Jyväskylän Lutherin kirkolla ja Evankeliumijuhlissa. Nyt hän valmistelee teologian opintojaan ja lähtee loppuvuodeksi Evankeliumiyhdistyksen piirityöhön Itä-Suomeen.

Asuit lapsuudessasi paitsi Jyväskylässä myös useita vuosia Yhdysvalloissa. Millaisen jäljen Amerikka jätti sinuun?
– Kun muutimme Yhdysvaltoihin, olin viisivuotias ja päiväkodissa jouduin oppimaan esikoulutasoisia asioita ilman, että ymmärsin sanaakaan englantia. Niiden kokemusten myötä ymmärrän hyvin sellaista, jos toinen ihminen on tilanteessa, joka on hänelle täysin vieras tai outo, vaikka sitten ilman yhteistä kieltä. Olen myös tottunut tarkastelemaan maailmaa, kieltä ja kulttuuria useammasta näkökulmasta.

Olet ollut aktiivinen vastuunkantaja Helsingin kansainvälisessä messuyhteisössä. Mitä olet oppinut maahanmuuttajakristityiltä?
– Ennen kaikkea sen, ettei toisen kanssa vietettyä aikaa saa aliarvoida, eikä sitä voi ylikorostaa. Se on todella tärkeää. Vierellä kulkeminen niin henkisesti kuin konkreettisestikin on ollut jotakin sellaista, jota olen saanut oppia. Ajattelen, että teologian opinnoissa puhutaan paljon siitä, kuinka oppia lukemaan Raamattua ja opettamaan sitä. Se onkin teologin ydinosaamista, mutta hengellisessä työssä korostuu paljon kontakti ihmisten kanssa. Hengellisessä työssä ollaan suunnannäyttäjänä ja yhdessäkulkijana. Vaikka osaisin opettaa hyvin, mutten olisi läsnä ihmisten kanssa, niin mitä voisin saavuttaa?
Maahanmuuttajakristittyjen kanssa olen päässyt läheltä seuraamaan myös heidän ilojaan ja surujaan ja jakamaan niitä yhdessä. Olen myös oppinut sen, että vaikken opiskelijana olekaan Suomen mittakaavalla äveriäs ihminen, on minulla monia etuoikeuksia, joita pidän usein itsestäänselvyytenä. Se koskee niin omaisuutta, oikeuksia kuin asenteitakin.

Olet nyt aloittamassa piirityön Itä-Suomessa.
Mitä odotat tuolta ajalta?
Odotan ajalta paljon reissaamista, hyviä kohtaamisia ja tavallista hengellistä toimintaa: seuroja ja elämän jakamista ihmisten kanssa, opetuksien pitämistä. Ajattelen, että vaikka työni onkin vain osa-aikaista, on tärkeää, että se pitää sisällään jatkuvaa ja toistuvaa toimintaa, mieluusti usealla paikkakunnalla. Yksittäiset tapahtumat siellä täällä ovat hyviä tapoja tavoittaa ihmisiä, mutta ne eivät tarjoa niin hyvää mahdollisuutta hengelliseen kasvuun. Tapahtumien tarkoitus on tavoittaa, mutta meillä täytyy olla koti, jonne voimme kutsua ihmisiä. Sitä tahdon rakentaa.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 6/20.