Logiikalla on rajansa
Maailma on paha. Jumala on rakkaus. Voiko Jumala olla tämän lisäksi myös kaikkivaltias? Eräällä teologeille järjestetyllä logiikan kurssilla tätä ns. teodikean ongelmaa yritettiin ratkaista. Lähtökohdiksi otettiin kristillisen opin pohjalta tehdyt olettamukset:
(1) Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi poistaa pahan.
(2) Jos Jumala on rakkaus, hän haluaa poistaa pahan.
(3) Maailma on paha.
(4) Jumala on kaikkivaltias ja rakastaa maailmaa.
Formaalilogiikan säännöillä päädyttiin tietysti ristiriitaan. Monille ihmisille tämän kaltainen looginen päättely riittää sen johtopäätöksen tekemiseen, että Jumala ei voi olla kaikkivaltias. Modernin logiikan peruslauseisiin kuuluu kuitenkin ns. Kurt Gödelin epätäydellisyyslause, jonka mukaan jokaisella loogisella systeemillä on rajansa. Loogisessa systeemissä päädytään aina lopulta siihen ongelmaan, että tiettyjä lauseita ei voida osoittaa tosiksi tai vääriksi. Jumalan kaikkivaltiutta onkin teologian historiassa käsitelty paljon syvällisemmin kuin edellä mainitussa rajoittuneessa loogisessa ajatuskuviossa. Teodikean ongelma tulee usein esille Raamatun lehdillä. Monet Raamatun ihmiset ovat tunnustaneet, että Jumala on kaikkivaltias ja että hän rakastaa ihmisiä pahan maailman keskellä. Näiden kolmen käsitteen, Jumalan kaikkivaltiuden, rakkauden ja pahan maailman, jännitekentässä heidän uskonsa on saanut syventyä ja vahvistua. Otamme esimerkkejä.
Jumalan vihollinen turvaa Jumalaan
Jobin nimi merkitsee “vihollinen.“ Job kokee olevansa Jumalan vihollinen. Jumala vainoaa häntä (Job 19:22), kun sallii hänen joutua kärsimyksiin. Kuitenkin tämä sama Jumala on Jobin luottamuksen kohteena: “Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä“ (Job 19:25). Jobin halu pitää kiinni Jumalan kaikkivaltiudesta ajaa hänet kaiken muun surun lisäksi myös syvään hengelliseen hätään. Vaimon kehotus kirota Jumala ja unohtaa hänet olisi ollut looginen ja helppo vaihtoehto Jobin kärsimysten todellisuudessa (Job 2:9). Mutta Jobin kirja ei ole kirjoitettu tällaisen helpon ratkaisun tekemiseksi. Jobin kirja päättyy Jumalan kaikkivaltiuden kuvaukseen. Jobille ei anneta loogista selitystä kärsimykselle. Ei edes kirjan lukija, joka tietää lukujen 1-2 perusteella saatanan halun koetella Jobin uskoa, saa mitään valmista loogista mallia ymmärtää kärsimyksen ongelmaa maailmassa. Job oppii ymmärtämään, että kärsimysten keskellä Jumala hallitsee kaikkivaltiaana. Job oppi kärsimysten kautta näkemään Kaikkivaltiaan Jumalan uudella tavalla. Kirjansa lopussa Job tunnustaakin: “Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt“ (Job 42:5).
Odota Jumalaa, minun sieluni
Psalmeissa toistuu usein rukoilijan avunpyyntö kaikkivaltiaalle Jumalalle, joka voi auttaa hädän ja pahuuden keskellä. Psalmi 91 alkaa uskon luottamuksella: “Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy.“ Mutta psalmin kirjoittaja on joutunut näkemään, ettei Kaikkivaltiaan apu tule aina nopeasti. On odotettava uskollisesti Jumalan apua kaiken hädän ja pahuuden keskellä. Psalmin lopussa vakuutetaan avun odottajaa: “Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.“ Jumalan avun odottaminen onkin keskeinen aihe Psalmeissa. Esim. psalmeissa 42-43 toistuu kolmesti sanat: “Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.“
Jumala on halunnut rajoittaa valtaansa
Jumala on kaikkivaltias. Luomalla maailmankaikkeuden ja antamalla elämän syntyä siinä Jumala halusi rajoittaa omaa valtaansa. Jumala ei voi nyt toimia miten tahansa ja samalla ylläpitää elämää tässä maailmassa. Kaikkivaltiudessaan hän voi kuitenkin pyyhkäistä tämän pahuuteen sortuneen maailman olemattomiin. Silloin häviää kaikki pahuus, mutta myös Jumalan luoma elämä. Silloin häviävät myös ihmiset, joita Jumala rakastaa. Kärsimyksessä tulee todelliseksi maailman pahuus. Mutta kärsimys kätkee sisälleen myös mahdollisuuden ymmärtää Jumalan kaikkivaltius ja rakkaus. Kaikkivaltias Jumala haluaa usein käyttää aikaa toimiakseen niin, että hänen ylläpitämänsä elämä ei tuhoudu mutta hänen puoleensa kääntyvä ihminen saa avun. Se, joka odottaa Jumalan apua, myöntää, että Jumala on kaikkivaltias ja että hän on rakkaus. Hän on kaikkivaltias, koska hän voi auttaa. Hän on rakkaus, koska häneltä kannattaa odottaa apua. Jumalan apua odottava on mukana aina myös jumalallisessa rakkauden suunnitelmassa. Hän ei odota turhaan apua itselleen, vaan odotus koituu niiden ihmisten hyväksi, jotka eivät vielä nyt ymmärrä Jumalan puoleen kääntyä.
Jumalan apua odottava saa uuden voiman
Jesajan kirjan 40. luku kehottaa niitä odottamaan Jumalan apua, jotka sanovat: “Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta.“ Heidän silmiensä eteen maalataan Kaikkivaltias Jumala, joka voi auttaa: “Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy“ (Jes 40:27-31).