Kuin terapeutti yhteisöille

Lempääläinen Marika Salo tahtoi seurata näkyään. Se vaati ensin luopumista kokopäiväisestä työstä nuorisotyön sihteerinä. Tilalle hän sai enemmän kuin uskalsi odottaa, ja siinä ohessa paljon sai myös Evankeliumiyhdistys.

Marika Salo istuu Karkun evankelisen opiston salin lattialla muistiinpanojensa kanssa. Vuoden 2014 ensimmäisen muistikirjansa ensimmäiselle sivulle hän aikanaan kirjoitti kysymyksen: ”Mikä on minun näkyni?” Siitä alkoi tie, joka on tuonut hänet nyt opiston lattialle. Ja helmikuussa hän jälleen kohtaa Karkussa joukon ihmisiä, jotka haluavat palvella mitä erilaisimmissa tehtävissä Evankeliumiyhdistyksen piireissä ja messuyhteisöissä. Vaikka muistikirjaan riittääkin vielä paljon suunniteltavaa, kohtaa Salo opistolle saapuvat ihmiset hyvin avoimin mielin.

– Otamme ensin yhdessä rauhassa aikaa sille, että selvitämme, mitkä kunkin paikalle saapuneen tarpeet ovat, yhteisövalmentaja Marika Salo kertoo.

Yhteisövalmentajan työssään Salo kohtaa valtavasti erilaisia ihmisyhteisöjä. Hän kohtaa niin työyhteisöjä, vapaaehtoisjoukkoja kuin yritystenkin työntekijöitä. Yhteen kokoontuneella joukolla on mahdollisuus kehittyä ja löytää uusia tapoja toimia siten, että yhteinen työ kulkee oikeaan suuntaan, ja kaikkien on hyvä olla sitä tekemässä.

Tie yhteisövalmentajan tehtävään alkoi viime vuosikymmenen alussa. Vuoden 2010 tienoilla Evankelis-luterilaisen kirkon piirissä alettiin puhua paljon niin sanotusta yhteisönäystä.

– Lempäälässä meitä oli joitakin, joissa se resonoi siten, että lähdimme mukaan. Tampereen seurakuntien Uusi verso järjesti useita koulutuksia, joissa kävimme aktiivisesti, ja aloin itsekin tutkia paljon yhteisöllisyyden teemaa seurakuntaelämässä. Samalla aloitimme käytännössä toteuttaa sitä Lempäälän seurakunnassa ja rakentaa siellä tietoisesti yhteisöä. Sen myötä hakeuduin aikanaan tiimivalmennuksen ja valmentavan johtajuuden Mestarivalmentaja-opintojen pariin.

Marika Salo kokee olleensa aina Jumalan johdatuksessa ja työelämässä kulloinkin oikealla paikalla. Tuolloin Sleyn nuorisotyön sihteerinä työskennellessään hän kuitenkin koki, että jokin uusi ovi elämässä oli aukeamassa, ja tie oli viemässä eteenpäin. Lopulta vastaus muistikirjan ensilehdelle kirjoitettuun kysymykseen alkoi kirkastua.

– Ymmärsin, että itselleni tärkeää on, että seurakunta olisi jäsenilleen koti ja perhe sekä tasapainoinen ja terve yhteisö. Sen näyn eteen tahdoin tehdä töitä. Mestarivalmentaja-opintojen kautta löysin työtavan, jota pidin hyvänä: valmennuksellisuuden.

Taloustilanne esti kokopäiväisen yhteisövalmentajan rekrytoinnin Evankeliumiyhdistykseen. Salo tarjosi puolipäiväistä sopimusta ja siihen hallitus tarttui.

– Olin kotona ja ajattelin, että mitäköhän tulin tehneeksi. Vielä äsken minulla oli ollut täysipäiväinen työ Sleyn nuorisotyön sihteerinä ja nyt olin vain puolipäiväinen työntekijä. Vain kaksi päivää myöhemmin sain puhelun Hengen uudistus kirkossamme -järjestöltä, joka pyysi minua vuodeksi puolipäiväiseen yhteisönrakennustyöhön. Otin sen sellaisena selkeänä viestinä Isältä, että anna mennä vain, tie on aivan oikea, Marika Salo hymyilee.

Vuoden mittaisen Hengen uudistuksen pestin jälkeen Salo siirtyi yrittäjäksi.

Laatikon ulkopuolella

– Valmentajan tehtävänä on tuoda mukanaan ennen kaikkea hyviä kysymyksiä ja sitten auttaa ihmisiä itse löytämään vastauksia niihin. En siis ratkaise yhteisön ongelmaa, vaan huolehdin prosessin etenemisestä ja siitä, että heillä on mahdollisuus suoriutua haasteestaan ja päästä tuloksiin, hän jatkaa.

Salo selittää, että kun ihmiset ovat itse löytäneet ratkaisun haasteisiinsa, ovat he sitoutuneempia noudattamaan sitä ja elämään löytämäänsä ratkaisua todeksi. Salo tulee uusiin tilanteisiin ennakkoluulottomasti ja pyrkii havaitsemaan, missä kunkin joukon, olipa se sitten työyhteisö tai seurakunta, haasteet piilevät. Mutta millaisia haasteita ja vaikeuksia hän työssään kohtaa?

– Minulta on kysytty kierrettyäni monia Sleyn yhteisöjä, olenko löytänyt jotain yhdistävää tekijää.

– Vastaan aina, että kyllä, on yksi yhdistävä tekijä, joka ei rajoitu vain Sleyn yhteisöihin. Kaikkialla ja kaikissa yhteisöissä kaivataan syvempiä ihmissuhteita. Kun juttelen ja olen ihmisten kanssa ja kuuntelen, mitä he toivoisivat, kertovat he lähes aina kaipaavansa tilanteita tai olemista, jossa on mahdollista syntyä muutakin kuin pinnallista rupattelua. Sanoisin, että kyseessä on ihmisen kaipuu kuulua yhteen toisten ihmisten kanssa ja tulla nähdyksi.

Oletko Marika Salo siis ikään kuin ihmisyhteisöjen terapeutti?

– Ikään kuin, Salo naurahtaa.

– En ratkaise yhteisön ongelmaa, vaan huolehdin prosessin etenemisestä ja siitä, että heillä on mahdollisuus suoriutua haasteestaan ja päästä tuloksiin, Marika Salo sanoo.

Vapaaehtoiset Karkussa

Helmikuun 14.–16. päivä Karkun Evankelisella opistolla Marika Salo vetää yhdessä pastori Timo Nisulan kanssa vapaaehtoistyön koulutuksen. Koulutus koostuu kahdesta viikonlopusta opistolla, itsenäisistä tehtävistä sekä käytännön toimimisesta yhdessä.

– Lähdemme liikkeelle kahta linjaa. Kertaamme luterilaisen uskon ja evankelisuuden perusasioita ja vapaaehtoistyöhön liittyviä teemoja. Toinen puoli koostuu siitä, kun pohdimme, keitä me olemme, millaisesta taustasta tulemme ja mitä Jumala on meille antanut, Salo kertoo.

Kurssi elää kurssilaisten tarpeiden mukaan.

– Teemme tiettyjä perusasioita ja sitten vietämme mahdollisimman paljon aikaa sopivissa pienryhmissä hakien ja jakaen tietoa ja tarjoten apua kunkin omiin kysymyksiin. Puhujan tehtäviin kouluttautuville Timo Nisula vetää oman kanavan. Kurssille ovat tervetulleita aivan kaikki, jotka tahtovat toimia messuyhteisöjensä ja piiriensä parhaaksi. Mukana on ollut alle kaksikymppisistä eläkeläisiin, Salo kutsuu.

Vapaaehtoistyön koulutus KArkun evankelisenlla opistolla 14.–16.2.2020. Lue lisää täältä.

Lue lisää aiheesta: Vapaaehtoistyö kannattelee myös evankelisuutta