Ikkuna voittavaan huomiseen

Kirjoitin päivälleen vuosi sitten kirjoituksen Se ei ole mahdotonta. Nyt vuotta myöhemmin on hyvä katsoa eteen- ja taaksepäin. Missä olimme ja minne menemme?

Sleyn syyskokous hyväksyi perjantaina 13.12. Sleyn hallituksen esittämän ensi vuoden talousarvion ja toiminta- ja henkilöstösuunnitelman. Kotimaantyön osalta merkittävää on, että kuluneen vuoden kaltaisiin henkilöstöön kohdistuviin säästötoimiin ei vuonna 2020 jouduta. Tämä on suuri helpotus.

Kuluneen vuoden säästötoimenpiteet olivat työntekijöille raskaita. Toki ne olivat raskaita myös monille Sleyn toimintaan osallistuville. Jossakin ei ollut enää tuttua työntekijää tai hän pääsi lomautusten takia paikalle harvemmin. Ihailen sitä tapaa, miten työntekijämme kotimaassa ovat käsitelleet heihin tai läheisiin työkavereihin kohdistuneita säästötoimia. He ovat kuluneen vuoden aikana toteuttaneet erinomaisesti työtään, vaikka asia on vaivannut ja vaikuttanut elämään. Olen kiitollinen jokaisesta työntekijästämme ja siitä työstä, jota on Jumalan valtakunnan hyväksi tehty. Työmme ystävien lisäksi he ovat sankareita. Heidän ansiostaan tämä rintama ei ole murtunut, vaikka sitä onkin koeteltu. Mutta totta on myös, ettei ehjiä sankareita realismi tunne. Heitä on vain saduissa.

Vaikka vuosi 2019 tulee olemaan kotimaantyön osalta toiminnan ja talouden mittareilla onnistunut ja toimintamme on säästötoimenpiteistä huolimatta pysynyt tolpillaan, on edessä niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti haastava tulevaisuus. Matkaa tasapainoiseen kotimaantyön tulokseen on vielä paljon.

Jokainen alijäämäinen kuukausi ja vuosi on tarkoittanut ja tarkoittaa myös jatkossa, että Sleyn melko vakaista ja tuottavista arvopapereista joudutaan hallinnon kulujen lisäksi kattamaan myös kotimaantyön kuluja. Käytännössä siis tuottavia osakkeita, korkopapereita tai vuokra-asuntoja joudutaan myymään ja kattamaan kotimaantyön kulut näistä saatavilla myyntituloilla. Myynti helpottaa sen hetkiseen hätään, mutta samalla ne lopettavat vakaan vuokratuoton tai osinkovirran yhdistyksen kulujen kattamiseksi.

Vakaat sijoitustulot ovat yhdistyksen taloudellisen vakauden kannalta merkityksellisiä. Ne takaavat sen, ettei yhdistys elä kädestä suuhun ja ole riippuvainen jokaisen kuukauden tasaisesta kassavirrasta ylläpitääkseen toimintansa ja työntekijänsä, vaan yhdistyksen toiminta kestää hetkittäiset alijäämäiset kuukaudet ja vuodet.

Onneksi tuottavaa (ja myös tuottamatonta) käyttöpääaomaa on Sleyn taseessa ollut, jolla investointeja sekä normaalia alijäämäistä toimintaa on voitu ylläpitää pitkään. Suuri pääoma on mahdollistanut laajaa toimintaa ja suuria investointeja, mutta pääoman sulaessa on toiminnan mukauduttava jäljellä olevan pääoman tuottoihin ja vuosittaiseen vapaaehtoiseen kannatukseen, joka koostuu tukirenkaiden tai messuyhteisöiden tuotoista, kolehdeista tai muuten kotimaantyölle kerätyistä lahjoitusvaroista.

Ikkuna voittavaan huomiseen

Ikkuna huomiseen on realistinen ja saavutettavissa. Messuyhteisöissämme se vaatii kevyesti organisoidun, paikallisosaston kaltaisen rakenteen, joka auttaa messuyhteisön varainkeruun seuraamisessa ja siitä tiedottamisessa. Esimerkkejä tästä on saatu Tampereelta, Turusta ja Helsingin Luther-kirkolta. Helsingin Pyhän Sydämen kappeli seuraa pian keväällä samoja askelia ja muuallakin asiaa on harkittu. Toki täytyy kirjoittaa, että kaikkialla tämä malli ei ole välttämätön.

Siellä missä toiminta ei rakennu suurelta osin messuyhteisön varaan, on raamattuopetuksiin kokoontuvan väen ja osastojemme ystävien oltava tukemassa piirityöntekijän kannatusrenkaan kautta työn jatkumista.

Työmme ystävät eri puolilla Suomea ovat näyttäneet, että kotimaantyölle on mahdollista saada merkittävästi tukea vapaaehtoisen kannatuksen avulla, joka mahdollistaa työn jatkumisen tulevaisuudessa. Näin tapahtui Pohjois-Suomessa, jonka seurauksena siellä aloittaa työntekijä keväällä 2020.  Vastaavaa tukea tarvitaan joka puolella Suomea. On muistettava ja muistutettava, että kotimaantyölle on kerättävä. Ja on myös lahjoitettava säännöllisesti sen työntekijän tai messuyhteisön työlle, joka itselle on tärkeää ja rakasta.

Kirjoitin vuosi sitten, että jotta toimintamme olisi mahdollista ”tarvitaan paljon ihmisiä, motivaatiota ja vapaaehtoisuutta. Tarvitaan sisäinen palo ja innostus…” Tätä on kuluneen vuoden aikana ollut. Mutta tärkeintä on, että on ollut myös Jumalan siunaus. Emme ole yksin taloutemme ja toimintamme kanssa näpertelemässä. Kaikessa apunamme on hyvä Jumalamme. Hän on antanut meille tehtävämme ja varallisuutemme. Hänen ne ovat. Hän joka voi ratkaista paljon suurempiakin haasteita, eikö Hänelle ole mahdollista ratkaista tämäkin? Siinä työssä sinua ja minua on kutsuttu olemaan tärkeänä osana. Olethan mukana?