489 On aika, jolloin synnin sumu haihtuu

1. On aika, jolloin synnin sumu haihtuu, / se joka täällä kaiken verhoaa, / ja yömme aamun valkeuteen vaihtuu, / ja Karitsamme kaiken kirkastaa.

2. On aika, jolloin epäilysten huoli / ei enää tunnu, kaikki selkiää, / kun sydämeen ei iske tuskan nuoli, / ja vapauden laulu soimaan jää.

3. On aika, jolloin arvoituksiin suodaan / ja kysymyksiin kaikkiin vastaus, / ja kaikki piiloon jäänyt julki tuodaan, / käy ilmi Herran teiden tarkoitus.

4. Oi mikä riemu! Jeesustani siellä / katsella kasvoista saan kasvoihin. / En sitä aavistanut korpitiellä, / sain enemmän kuin pyytää uskalsin.

5. On Herra Jeesus rakas sydämelle / ja suuri, voimallinen armossaan. / Jos joskus kätkeytyy hän koetellen, / taas hänet löydän, jälleen riemun saan.

6. On aika, jolloin heltyy kovat mielet / ja päättyy pilkka, vaino maailman / ja vaikenevat kaikki pahat kielet. / Ystävät seurassa on Karitsan.

Melodia:

Ahnfelts sånger, 1800-luvulta

Teksti:

Wilhelm Andreas Wexels 1845

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1892