486 Maan tiedän muita kirkkaamman

1. Maan tiedän muita kirkkaamman, / ei laske päivä sen. / On poissa murhe maailman / ja muisto kyynelten. / Ja siellähän Jeesuksen ystävillä / on juhlien juhlat ja yltäkylläistä, / he nauttivat loistoa taivaallista, / ei ilo lopu milloinkaan. / Oi, eikö milloinkaan? / Ei se lopu milloinkaan! / Oi, eikö milloinkaan? / Ei se lopu milloinkaan! / He nauttivat loistoa taivaallista, / ei ilo lopu milloinkaan.

2. Vain sinne kaipaan ainiaan, / Jumala, Isäni, / ja kyllä sinne päästä saan, / kun uskon Poikaasi. / Jo vuotanut on veri Getsemanen, / ja ristillä sain osan taivaallisen. / On Herralle ostettu nyt koko maa, / se autuas jo olla saa. / Oi, onko Herran maa? / Niin, Herran nyt on maa. / Ja tähden haavojen? / Niin, tähden haavojen. / Me Herralle kuulumme nyt koko maa / ja yksin tähden haavojen.

3. Oi päivä suuri viimeinen, / se milloin koittaakaan, / kun päättyy kaipaus ihmisten / ja päästään juhlimaan? / Ei uskoa, toivoa, valvomista, / kun nautimme Herramme autuudesta, / ja kasvoista kasvoihin kaivattua / saan ystävääni katsella. / Oi, saanko katsella? / Saan aina katsella. / Ja saanko Jeesusta? / Niin juuri Jeesusta. / Oi autuutta, Jeesusta katsella saan / ja olla aina seurassaan.

Melodia:

englantilainen 1847

Teksti:

Carl Olof Rosenius 1846

Uudistaja:

Iina Vaarnamo

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1877