Tampereella järjestettiin 26.11. virkateologisen seminaarin kolmas osa. Ensimmäinen osa pidettiin tammikuussa ja toinen toukokuussa. Seminaarin tarkoituksena on käydä kunnioittavaa keskustelua niiden välillä, joilla on erilainen näkemys kirkon pappisvirasta. Tällä kertaa keskustelu keskittyi ehtoolliseen liittyviin teemoihin.
Ensimmäisessä puheenvuorossa Sleyn pastori Pasi Palmu käsitteli usein toistuvaa perinteisellä virkakannalla oleville esitettyä kysymystä: onko naispuolisen papin toimittama ehtoollinen pätevä? Palmu totesi, ettei tämä kysymys ole perinteisen virkakannan edustajien tulokulma virkakysymykseen, eikä hän halunnut antaa kysymykseen kyllä tai ei -vastausta. “En tohdi sanoa, että naisen toimittama ehtoollinen ei ole pätevä, vaikka en pidä naisen pappisvirkaa oikeana”, Palmu sanoi käsiteltyään Lutherin aiheeseen liittyviä tekstejä. Hän jatkoi, ettei osallistu naispuolisen papin toimittamaan ehtoolliseen, koska ei pidä ryhtyä sellaiseen jumalanpalvelukseen, josta ei ole selvää Jumalan sanaa, ja koska ei saa rakentaa epävarmalle perustalle.
Seminaarin toisessa puheenvuorossa Tampereen piispa Matti Repo kysyi: “Onko kirkollista yhteyttä ilman ehtoollista, ja onko ehtoollista ilman yhteyttä?” Revon mukaan kirkko on yksi, koska kaikki kristityt ovat Kristuksessa yhtä, mutta kristityillä ei ole täydellistä yhteyttä. Siksi tehdään ekumeenista työtä. Yhtäältä kaikkien kristittyjen välillä on uskonyhteys, mutta toisaalta tuon yhteyden tulisi näkyä yhteisessä ehtoollisessa. “Voiko uskonyhteys pysyä voimassa, jos ei pyritä ehtoollisyhteyteen? Onko oikeaa sakramentin nauttimista ilman yhteyttä? Onko sakramentti oikea, jos siihen ei sisälly intentio nauttia sitä yhdessä? Voiko kristitty kieltäytyä yhteisestä ehtoollisesta tuottamatta vahinko omalle Kristus-yhteydelleen?“, Repo kyseli.