405 Taivaassa ei voi koskaan kuolla

1. ”Taivaassa ei voi koskaan kuolla, ei ole kyyneleitäkään”, / näin lauloi musta Saara tuolla majassaan hiljaa, mietteissään.

2. ”Taivaassa Jeesus tuskat poistaa ja huokaukset kokonaan. / Ja Herran kasvot siellä loistaa, kun aina luonaan olla saan.”

3. Iloisen uutisen sai kerran opettajalta kuulla sen, / se ristinpuusta kertoi Herran ja ystävästä lapsien.

4. Hän sai myös kaupungista kuulla, on sillä autuus muurinaan. / Hän siellä kerran naurusuulla myös tahtoo kiittää Jeesustaan.

5. Nyt kärsii lapsi tuskissansa niin hiljaa olkivuoteellaan, / vaan rauha loistaa kasvoiltansa, odotus suuri katseessaan.

6. Ei ystävää näy vierellänsä, on kova, kylmä vuode tuo, / vaan luottavasti yksinänsä hän taivaaseen nyt katseen luo.

7. Hän miettii vielä monta kertaa nyt noita ihmesanoja: / taivaassa riemulla ei vertaa, on kaikki siellä onnea.

8. ”Taivaassa ei siis koskaan kuolla”, hän laulaa hiljaa yksinään. / ”En sairasta, en itke tuolla, ei mitään vaaraa, yötäkään.”

9. Hän huokaa yhä heikommasti: ”Oi kaupunki sä ylhäällä, / ei kuolemaa”, ja rauhaisasti hän sulkee viimein silmänsä.

10. Nyt Jeesuksensa kunniaksi hän soittaa siellä kanneltaan. / Karitsan veri puhtahaksi sai pienen Saaran kokonaan.