Apostolin kaipaus
2:17-20
Tessalonikan seurakunta on Paavalille hyvin rakas – onhan hän seurakunnan perustaja. Nyt apostoli on joutunut seurakunnas¬ta erilleen. Hän sanoo olevansa erotettu Tessalonikan kris¬tityis¬tä. Paavali käyttää sanaa, jolla voidaan tarkoittaa lapsen menettämistä. Hän on kuin isä, joka on joutunut erilleen rakkaista lapsistaan. Ulkonaisesta erosta huolimatta Tes¬salonikan seurakunta asuu Paavalin sydämessä. Tässä on hyvä esimerkki siitä, mitä pyhien yhteys voi käytännössä olla.
Paavali kaipaa hänelle läheistä seurakuntaa ja tahtoisi pian vierailla seurakunnassa. Halua toteuttaa suunnitelma ei varmasti vähennä se, että Paavali on joutunut nopeasti jättä¬mään vastasyntyneen seurakunnan. Hän on yrittänyt kahteen otteeseen tulla Tessalonikaan, mutta Saatana on estänyt hänen aikeensa. Sitä, miten Saatana on tämän tehnyt, Paavali ei näe tarpeel¬liseksi kertoa. Voi olla, että Saatana on käyttänyt apunaan sairautta, Paavalin vastustajia tai riitoja Korintton seurakun¬nassa.
Tessalonikan kristityt ovat Paavalin kruunu, tai paremmin käännettynä seppele. Voittoseppele on palkinto hyvin suorite¬tusta työstä. Juuri tätä Tessalonikan seurakunta merkitsee Paavalille. Se on osoitus siitä, että Paavalin työ apostolina ei ole ollut turhaa. Tämä on hänelle kunnia-asia ja ilonaihe nyt ja viimeisenä päivänä.
1. Tess. 3: Timoteuksen vierailu
3:1-10
Jokainen seurakunta on Paavalille rakas. Erityisesti ne seurakunnat, jotka hän itse on perustanut, ovat jatkuvasti hänen mielessään. Hän kantaa niistä suurta huolta (2Kor 11:28) ja pohtii, miten ne voivat. Pitävätkö ne kiinni siitä evanke¬liumista, jota hän julistaa? Hän pelkää harhaopet¬tajia, jotka tahtovat ohjata seurakunnat pois apos¬tolin opetuksesta. Lisäksi hänen mieltään askarrut¬taa nuoriin seurakun¬tiin kohdistunut vaino. Pysyvätkö seurakunnat lujina vai antavatko ne periksi ahdistusten keskellä?
Apostolin huoli Tessalonikan seurakunnasta oli erityisen polttava. Olihan hänen työnsä jäänyt Tessalonikassa pahasti kesken. Paavali ei ollut ehtinyt opettaa seurakun¬taa niin paljon kuin hän olisi halunnut. Kaiken tämän lisäksi nuorta Tes¬salonikan seurakuntaa vainottiin. Monet juutalai¬set ja heidän yllyttäminään monet muut kaupungin asukkaat olivat vainonneet Paavalia. Apostoli oli pelastunut heidän käsistään pake¬nemalla kaupungis¬ta. Hänen vastustajiensa viha tuskin laantui apos¬tolin lähdet¬tyä. Ilmeisesti viha vaihtoi vain kohdetta: nyt nuori seurakun¬ta sai oppia, millaista on Jumalan kansan elämä jumalattoman maailman keskellä.
Paavali halusi nopeasti saada tietoa Tessalonikan seurakun¬nasta. Oliko seurakunta vielä elossa vai oliko se kuollut vainon keskellä? Paavalilla ei ollut mahdollisuutta palata takaisin pohjoiseen. Syytä tähän emme tiedä. Mahdollisesti työ Ateenassa vaati apostolin jäämistä kaupunkiin. Siksi hän lähetti Timoteuksen matkaan. Hänen tehtävänään oli taittaa varsin pitkä ja vaivalloinen matka Ateenasta Tessalonikaan, ottaa selvää seurakunnan tilanteesta ja vahvistaa Tessalonikan kristittyjä, jos heitä vielä oli.
Apostoli antaa Timoteuksesta hyvän todistuksen. Hän on Paava¬lille rakas uskonveli ja läheinen työtoveri. Todistus nuoresta työtoverista ei ole vain muodollinen kohteliaisuus. Uusi tes¬tamentti kertoo, että Timoteus oli juuri sitä, mitä Paavali hänestä sanoo.
Paavali oli jo Tessalonikassa ollessaan opettanut, että kristittyjen osa ei ole helppo. Kristityt joutuvat pilkan ja vainon kohteeksi. Paavalin opetus yhtyy täysin siihen, mitä Jeesus maan päällä opetti: ”Te joudutte kaikkien vihat¬taviksi minun nimeni tähden” (Matt 10:22). Tämän sanan äärellä on paljon opittavaa. Pilkka Jeesuksen nimen tähden ei ole seuraus epäonnistuneesta uskonelämästä eikä Jumalan rangaistus kurit¬tomille lapsille vaan se kuuluu kristittynä elämiseen. Se on Jeesuksen opetuslapsen luonnollinen osa. Pilkkaa ei kuitenkaan tarvitse tavoitella. Kun kuljemme taivaan tietä, pilkka kohdis¬tuu meihin tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin ilman että me sitä itsel¬lemme hankimme.
Perkele, josta Paavali nyt käyttää nimeä kiusaaja, halusi uskotella Tessalonikan kristityille, ettei uskoa Jeesukseen kannata tunnustaa; paljon helpommalla pääsee, kun luopuu evankeliumista. Juuri tätä Paavali pelkäsi, sitä, että seura¬kunta on antanut periksi ahdistusten keskellä. Jos näin on tapahtunut, koko hänen käyntinsä Tessalonikassa on ollut turha.
Timoteus palasi Tessalonikasta mukanaan suurenmoiset uutiset. Paavali sanoo Timoteuksen tuoneen hänelle evankeliumin, ilo¬sanoman. Seurakunta on pysynyt uskossa ja sen keskellä vaikut¬taa kristillinen rakkaus. Se ei ole hylännyt Paavalia vaan pitää apos¬tolia suuressa arvossa ja odottaa pian näkevänsä hänet. Saatuaan Timoteuksen välittämät terveiset Paavali on suunnat¬toman helpottunut. Pelko on osoittautunut aiheet¬tomaksi. Paavali eli monien vaikeuksien keskellä, häntä ahdisteltiin ja hän oli monien huolien rasittama. Siksi terveiset Tessalonikas¬ta olivat Paavalille raikas virvoitus, ja ne antoivat hänelle uutta voimaa. Hän sanoo elävänsä vasta terveiset saatuaan. Voimme vain kuvitella, miten hirvittävä isku Paavalille olisi ollut se, että Timoteus olisi tuonut Tes¬salonikasta toisen¬laiset terveiset.
Paavali puhkeaa Jumalan ylistykseen. Herra on pitänyt huolta seurakunnasta. Se elää ja siinä on syytä iloon. Monet seurakun¬nat tuottivat Paavalille surua. Siksi uutiset Tes¬salonikasta olivat hänelle valtava ilonaihe. Jumala antoi apostolille myös iloa monien murheiden keskellä.
Timoteuksen terveisillä oli myös toinen vaiku¬tus. Nyt Paavali ikävöi Tessalonikan seurakuntaa entistä enemmän. Siksi hän rukoilee jatkuvasti päästäksensä pian vierailemaan siellä. Paavali sanoo haluavansa täyttää sen, mitä Tessalonikan kristittyjen uskosta puuttuu. Mitä Paavali tarkoittaa näillä sanoilla? Paavali joutui lähtemään Tessalonikasta pian kaupun¬kiin saavuttuaan. Hän ehti opettaa seurakunnalle kristillisen uskon perusasiat, mutta moni kristinopin kohta jäi kuitenkin opet¬tamatta. Moni tärkeäkin kysymys jäi vielä avoimeksi. Paavali ei yksinkertaisesti ehtinyt sanoa kaikkea, mitä hän olisi tahtonut. Nyt Paavali tahtoisi palata Tessalonikaan ja jatkaa sitä työtä, joka jäi kesken. Hän haluaisi jakaa seura¬kunnalle lisää opetusta kristillisestä uskosta ja elämästä. Tätä Paavali tarkoittaa puhuessaan puuttuvan täyt¬tämi¬sestä.
Jakeen 10 perusteella ei pidä ajatella, että kristillinen usko kehittyy epätäydellisestä täydelliseen. Paavali ei tarkoita, että uskoa pitää parannella ja että se parantelun jälkeen kelpaa paremmin Jumalalle. Kristil¬lisen uskon luonne on kaikki tai ei mitään. Kun me uskomme Jeesukseen, meillä on kaikki, mitä me Jumalan edessä tarvit¬semme. Jumalan meille antamaa uskoa ei voi eikä tarvitse täydentää. Tämä ei tieten¬kään sulje pois opetusta, jota jokainen kristitty tarvitsee. Opetus tukee ja vahvistaa uskoa, jolla me omistamme Kristuksen ja hänen mukanaan kaikki taivaan aarteet.
Kaksi toivetta 3:11-13
Paavali tahtoo pian päästä Tessalonikan seurakuntaan. Hän jättää vierailunsa kuitenkin Jumalan päätettäväksi ja luottaa hänen johdatukseensa. Jos Jumala tahtoo, apostoli saapuu ennemmin tai myöhemmin Tes¬salonikaan.
Apostoli rukoilee, että rakkaus valtaisi yhä suurempaa sijaa seurakunnassa. Sitä tarvitaan erityisesti vainon keskellä ja sen tulee suun¬tautua niin toisiin kristit¬tyihin kuin myös seurakun¬nan ulkopuolella oleviin. Samalla Paavali rukoilee, että Jumala vahvistaisi seurakuntaa loppuun asti. Hän rukoilee, että se olisi valveilla sinä päivänä, jona Herra palaa takaisin maan päälle. Jakeessa 13 pyhät tarkoittavat ilmeisesti enke¬leitä. Jeesus itsekin puhuu enkeleistä, joiden kanssa hän viimeisenä päivänä saapuu maan päälle(Matt 16:27).