Kuudes kokoontumiskerta: Päätöshartaus

Päätöshartaus:

Herrani Jeesus Kristus, sinä sieluni kallein ystävä. Suo minulle armosi, että sydämestäni rakastaisin sinua ja puhuisin sinulle: Rakkahin Herra Jeesus, suo, ettei mikään muu täyttäisi sydäntäni kuin sinun rakkautesi. Ota sydämestäni pois kaikki se, mikä ei kuulu sinun rakkauteesi, sillä en tahdo sydämeeni mitään muuta kuin sinun rakkautesi. Kuinka hyvä, ihana ja suloinen onkaan rakkautesi! Kuinka se virvoittaakaan sieluani! Kuinka se ihastuttaa sydäntäni! Älä salli minun ajatella, nähdä, kaivata, tuntea mitään muuta kuin rakkauttasi, sillä siinä on kaikki, se sisältää kaiken, se voittaa kaiken. Minä haluan saada omistaa tämän kalliin aarteen ikuisesti. Auta minua vartioimaan sitä yötä ja päivää ja uskollisesti säilyttämään tämä aarre, huolehtimaan siitä ja rukoilemaan sen puolesta, sillä se on iankaikkisen elämän esimaku ja paratiisin esikartano. Sinä olet minun rakkaani ja sinut on haavoitettu sen tähden, että minua rakastat. Haavoita sinäkin sieluni rakkaudellasi.

Sinun kallis veresi, joka on vuotanut rakkaudesta minuun, on niin viaton, niin voimallinen, että se voi pehmittää kivikovankin sydämen. Anna sen tunkeutua minun sydämeni lävitse, että rakkautesi samalla vuotaisi sydämeeni, sillä rakkautesi on juuri veressäsi. Kunpa sydämeni avautuisi vastaanottamaan ja juomaan sinun ihania, viattomia veripisaroitasi, jotka kuolemankamppailussa putosivat maahan. Kunpa ne avaisivat silmieni lähteet vuodattamaan rakkaudesta kuumia kyyneleitä ja niin kauan ikävöiden lapsen lailla sinua itkemään, kunnes sinä noudat minut, otat minut käsivarsillesi ja annat minun maistaa, kuinka suloinen olet.

Oi, vedä minua luoksesi, niin minä riennän. Sinä minun lohdutukseni, voimani, elämäni, valoni, aarteeni, autuuteni, parhain tavarani, yhdistä minut itseesi. Sillä kaikki, mitä minulla on ilman sinua, on pelkkää tuskaa ja katkeruutta, surkeutta ja sydänsurua, pelkkää levottomuutta ja murhetta. Sinä olet sieluni ainoa lepo, rauha ja ilo. Suo sen tähden puhtaan, ihanan rakkautesi aina ja iankaikkisesti valaista minua. Kunpa sinun suloisen rakkautesi pyhä tuli sytyttäisi minut kokonaan, tuo sinun pyhyytesi tuli, ilon tuli, vieno suloinen liekki, jossa ei ole mitään tuskaa, surua eikä ahdistusta.

Rakkautesi jalo tuoksu virvoittakoon minua. Kallis taivaan voide lievittäköön ja parantakoon sydämeni kivut, että aina saisin vapaasti nauttia tästä kalliista voiteen tuoksusta. Sinä ihanin rakastajista, löytyneekö mitään, jota minulla ei olisi rakkaudessasi? Se on minun vihreä niittyni, minun täysi tyydytykseni, minun ruokani ja juomani, minun taivaallinen leipäni, minun makea viinini, minun iloni, minun suloinen rauhani, elämäni, valoni, autuuteni, rikkauteni, riemuni, kunniani, kaunistukseni, kirkkauteni. Jos kadotan rakkautesi, mitä minulla sitten on? Enkö silloin ole alaston ja paljas, köyhä ja kurja? Suo minun siis ikävöiden itkeä sinua ja kyynelin etsiä, kuten Maria Magdaleenan, lakkaamatta, kunnes sinut löydän.

Iankaikkisella rakkaudella olet minua rakastanut ja sen tähden olet vetänyt minua puoleesi sulasta armosta. Johdattakoon sinun rakkautesi aina minua, että se pysyisi luonani ja palauttaisi minut jälleen, jos eksyn, neuvoisi minua epävarmuudessani, olisi viisauteni tyhmyydessäni, auttaisi minua parannukseen, kun olen rikkonut, tukisi minua, kun horjun, nostaisi minua, kun lankean, lohduttaisi minua, kun olen surullinen, vahvistaisi minua, kun olen heikko, puhaltaisi ilmiliekkiin sydämeni hiipuvan hiilloksen, kun se on sammumaisillaan, ottaisi minut luokseen, kun täältä eroan ja pitäisi minut luonaan iankaikkisesti. Amen.