Ensimmäisessä luvussa kiitetään Jumalaa kaikesta, mitä hän on tehnyt pelastaakseen meidät. Kristus on verellään poistanut syntimme. Kristitty ihminen on Jumalan lapsi ja perillinen.
- Kastettu ihminen on Jumalan lapsi. Isä meidän -rukouksessa puhuttelemme Jumalaa Isäksemme. Molemmat vain unohtuvat meiltä helposti ja kiitosmieli katoaa. Mikä auttaisi? Kiitämmekö me Jumalaa liian vähän rukoillessamme? Mistä voisimme tänään kiittää? Mistä kiitetään kiitospsalmeissa (esim. psalmeissa 98, ja 104)? Jotkut pitävät rukouspäiväkirjaa. Pidättekö te? Miksi on vaikea uskoa itseään Jumalan rakkaaksi lapseksi?
- Luvun alkupuolella käy selvästi ilmi, miten Jumala johtaa kaikkea. Miksi me puhumme sattumasta, onnesta ja epäonnesta? Voiko Jumalan johdatukseen luottaa liikaa tai väärällä tavalla?
- Osaatko kertoa, miten Jumalan suunnitelmat näkyvät omalla kohdallasi tai läheistesi elämässä? Mistä johtuu, että sinä olet seurakunnassa mukana? Millaisissa asioissa Jumalan mukanaolon ja avun voi parhaiten huomata?
- Oletko löytänyt Raamatusta kouriintuntuvia ohjeita elämällesi? Mikä raamatunkohta on puhutellut sinua ja pakottanut sinut muuttamaan käsityksiäsi? Ef 1:15-23 tekee selväksi, että seurakuntalaiset tuntevat sittenkin vain murto-osan Jumalan salaisuuksista ja hänen kirkkaudestaan. Osaammeko me ottaa tämän huomioon vai teemmekö Jumalan liian pieneksi?