Luomistöiden äärellä

Menneinä viikkoina olen miettinyt paljon Jumalan luomistekoja ja miten ne eroavat maanosasta ja maasta toiseen siirryttäessä. Siinä missä Suomi on kaikesta huolimatta pääosin loivaa pinnanmuodoiltaan ja matalalla merenpinnasta laskettuna, on muualla hyvinkin vaihtelevaa maastoa ja korkeita paikkoja. Täällä Keniassakin on monia mitä ihmeellisempiä luontokohteita.

Joku aika sitten pääsin käymään muutaman muun suomalaisen kanssa Longonot-vuorella. Tuo vuori on Nairobin lähellä sijaitseva tulivuori, joka on purkautunut viimeksi vuonna 1863. Vuoren korkein kohta on 2776 metriä merenpinnan yläpuolella (kuvassa) ja kaikkinensa huipulle kertyy nousua 630 metriä luontopolun lähtöpisteestä. Tällä kertaa kiipesin kraatterin reunalle 2560 metriin merenpinnan yläpuolelle, jonne sinnekin tuli nousua 414 metriä noin kolmen kilometrin matkalla.

Kraatterin reunalle päästyäni istuin ja tasasin hengitystäni. Vaikka Nairobikin on noin 1700–1800 metriä merenpinnan yläpuolella, niin nousu laittoi hengästyttämään. Siinä istuessani ja katsellessani puiden ja pensaiden täyttämää kraatteria mietin, että vaikka edellisestä tulivuorenpurkauksesta on kulunut jo yli 150 vuotta, niin mistä voimme tietää onko vuoren sisällä kuitenkin jotain elämää. Melkoinen Jumalan ihme tulivuorikin, kun tarkemmin miettii.
Jumalan ihmeeksi voisi kai kutsua sitäkin, että päällisin puolin ei-kristityn näköinen ihminen saattaakin sisimmässään kantaa uskoa Jeesukseen. Niin Jumalan luomistöiden äärellä kuin myös näitä ihmisiä kohdatessa nousee mielen kiitollisuus ja hämmästys sen edessä, mitä Jumala voikaan kaikkivaltiudessaan tehdä.