260 Kun päivä on, en nähdä saatakaan

1. Kun päivä on, en nähdä saatakaan / mä tähtein kirkkautta taivahalla. / Vaan kun on yö, ne käyvät tuikkimaan / kuin Herran silmät kirkkaat kaikkialla. / Ja milloin yöllä synkin hetki saa, / on niiden loiste kahta kirkkaampaa.

2. Kun päivä paistaa, silloin piiloon jää / niin monta suurta Herran lupausta. / Vaan kun on yö, ne loistaa, kimmeltää / ja kirkkaimmin, kun yö on oikein musta. / Oi kiitos, Herra, että tähtien / näin loistaa annat yössä murheiden.

3. En pelkää siis, yö vaikka synkkä on, / saan lupausten tähtiin toivon panna. / Ei harhaan vie ne, luotan armohon. / Oi Herra, lapses uuteen aamuun kanna! / Ei sitten seuraa iltaa milloinkaan, / kun kasvos kirkkaat aina nähdä saan.

Melodia:

Aaro Antila 1928

Teksti:

Lina Sandell 1881

Uudistaja:

Sk-toimikunta

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1910

Tekijänoikeudet

Melodian © Simo Antila