228 Syntiä vaikka täynnä olen aivan

1. Syntiä vaikka täynnä olen aivan, / Herrani kärsi puolestani vaivan. / Lapseksi kerran synnyin Jumalan, / kasteessa pääsin alta kuoleman.

2. Harhailin kauan kadotuksen tiellä, / mutta ei Herra liittoansa kiellä. / Kauaksi eksyin, kun en uskonut: / anteeksi hän on synnit antanut.

3. Nyt pukeudunkin yksin Jeesukseeni, / täydellisyyteen, vanhurskauteeni. / Luo Isän astua saan iloiten, / kun olen oma Herran Jeesuksen.

4. Suo, Herra, tässä uskossa vain olla, / Kristuksen kanssa aina elää, kuolla. / Tyytyä anna tahtoon Jumalan, / toivossa kun jo kaiken omistan.