Kaliforniassa kaikkea on enemmän – niin hyvää kuin pahaakin

 

Eric Ishimaru on kalifornialainen luterilainen pastori, joka tutustui Suomeen ensimmäistä kertaa yhdeksänvuotiaana. Hän tunsi Sibeliuksen musiikin ja suomalaisen ruoan ennen kuin astui jalallaan ensimmäisen kerran Suomen maaperälle. Hänen sukujuurensa tulevat Japanista, ja hänen mielestään yhdysvaltalaisilla kristityillä on vielä jotakin opittavaa.

Olet juuri nyt Suomessa, miksi?
Ollessani yhdeksänvuotias sain tehtäväkseni laatia esitelmän Suomesta. Jokainen luokallamme sai jonkin maan tutkittavakseen. Laatiessani esitelmää kiinnostuin suuresti Suomesta. Opiskellessani myöhemmin musiikkia tutustuin laajasti Sibeliuksen tuotantoon, ja hänestä tuli pian eräs suosikkisäveltäjistäni. Tutustuin hiljattain Pekka ja Sirkka-Liisa Huhtiseen heidän vieraillessaan Kaliforniassa. He olivat Sleyn lähetteinä toimiessaan tavanneet erään lähetystyötä tekevän kirkkomme ryhmän Myanmarissa. Olimme vaimoni kanssa tänä kesänä tutustumassa Keski-Euroopassa maahamuuttajien parissa tehtävään seurakuntatyöhön, ja vaikka vaimoni piti jo palata takaisin Yhdysvaltoihin, päätin itse toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja tulla vielä vierailulle Suomeen.

Olet pastori Kaliforniasta. Millaista kristinusko siellä on?
Sanon usein, että mitä tahansa rakastat, löydät sitä Kaliforniasta, ja todennäköisesti runsaammin kuin muualta. Mitä tahansa vihaat, löydät sitä Kaliforniasta ja edelleen runsaammin kuin muualta. Kaliforniassa on koko Yhdysvaltojen eläväisimmät kirkot ja seurakunnat, mutta siellä on myös vahva kulttuurillinen vastarinta kristinuskoa ja kristittyjä vastaan.

Mitä tarkoitat?
Kalifornia on kristinuskolle haastava alue. Se haastaa meitä, jotka pyrimme yhtä aikaa pysyttelemään uskollisina Jumalan sanalle ja luterilaiselle tunnustukselle ja säilymään relevantteina ympäröivässä kulttuurissa ilman, että käännymme sisäänpäin. Kalifornialaiset ovat hyvin moninainen joukko eri kulttuureista tulevia ihmisiä, millä muodostaa myös suuret mahdollisuudet julistaa evankeliumia.

Kun vertaat eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia kirkkoja, mitä näet?
Ajattelen, että amerikkalaiset kristityt ovat hiljalleen oppimassa sen, ettei meillä ole kaikkia vastauksia. Meidän suuri määrämme ja taloudelliset vaikutusmahdollisuutemme eivät voi sittenkään ratkaista kaikkia  ongelmia. Amerikkalainen  kristinusko on jollain tapaa  ”kaikki on mahdollista”  (”can do”) -kulttuurin tarina. Me rakastamme kertoa maailmalle, että meillä on tekniikka, meillä on metodit. Nyt meidän täytyy myöntää, ettei se ole raamatullinen ajatus. On olemassa tilanteita, joita me emme voi ratkaista. Meillä on paljon opittavaa kristityiltä sisariltamme ja veljiltämme Afrikassa, Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Euroopassa. Ajattelen, että tämä näyttäytyy haasteena kansainvälisessä mittakaavassa erityisesti amerikkalaisille kristityille.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 14/19.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: