Kuollut mies ratissa!
Satakunnassa kerrotaan edelleen monia tarinoita pastorista, joka oli rohkea tunnustamaan uskoa ja myös kyselemään asiaa muilta. Sodassa hän oli kysellyt useaan kertaan vartioon menevältä, miten hänen kävisi taivaan portilla, jos nyt tulisi kuula kalloon. Lukemattomien ihmisten arvostaman ja rakastaman pastorin rohkeus ei vähentynyt rauhan aikanakaan.
Kerrotaan että pastori astui kerran taksiin. Tuskin hän oli istunut penkille eikä auto ollut vielä liikkeelläkään, kun hän kysyi kuljettajalta: ”Uskotko sinä Jeesukseen?” ”En minä noista pappien puheista välitä!”, sanoi mies. Siitä paikasta pastori pomppasi ulos autosta ja huusi kaikille: ”Kamalaa, täällä on kuollut mies ratissa!”
Johanneksen evankeliumin yhdestoista luku tekee asiat selviksi. Viime kädessä elämän merkki ei ole että hengitys kulkee ja sydän lyö. Joka uskoo Jeesukseen elää, joka ei usko, on kuollut, kunnes löytää Kristuksen. Vain Jeesus tuo syntien anteeksiantamuksen ja yhteyden elämän antajaan, Jumalaan. Joka torjuu Kristuksen ja hänen rakkautensa, on hengellisesti kuollut. Ajallinen kuolema on vain päätepiste ja viimeinen naula arkkuun.
Kuoleman hetkeen asti elämän ovi on avoinna. Sitten se sulkeutuu lopullisesti. Jeesuksen ristin luona on elämän ovi apposen avoinna.
” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11:25-26)