”Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljon runsaammassa määrin kirkkautta” (2Kor 3:9)
Oppikoon kristitty hyvin tuntemaan, mitä apostoli tässä kirjoittaa, välittämättä vääräin opettajain arvonannosta ja Perkeleen tuskaa tuottavista ahdistuksista, kun tämä lakiin vetoamalla pakottaa etsimään vanhurskautta omista teoista ja kiusaa sydämen hengiltä näillä ajatuksilla: ”Sinun olisi todellakin pitänyt tehdä tätä ja vielä tätäkin pelastuaksesi.” Juuri tässä on Perkeleeltä riistettävä hänen omat aseensa ja sanottava: ”Miksi kiusaat minua vetoamalla lakiin ja minun omiin tekoihini? Saarnaa kuinka kauan saarnaatkin, sehän on sellaista puhetta, mikä kasaa päälleni vain synnin, kuoleman ja helvetin! Enhän minä siitä voi saada vanhurskauttani Jumalan edessä!”
Se mitä pyhä Paavali tässä kirjoittaa ”lain kirkkaudesta”, mistä juutalaiset tekojen opettajat kerskailivat, on otettu siitä kertomuksesta, joka on kirjoitettuna Toisen Mooseksen kirjan 20 ja 34 luvuissa. Niissä kerrotaan, kuinka laki annettiin Jumalan astuessa suuressa majesteettisessa kirkkaudessaan taivaasta. Koko Siinai liekehti salamoidessa ja ukkosen jyristessä. Niinpä Mooseksen laskeutuessa vuorelta lain tauluineen hänen kasvonsa sädehtivät siinä määrin kirkkaasti, että Israelin kansa ei saattanut häntä katsella. Hänen oli pantava peite kasvoilleen.
Juuri tämän tekojen opettajien kerskailun tähden pyhä Paavali puhkeaa puhumaan tähän tapaan: Tottahan tämäkin oli majesteettista kirkkautta. Kuitenkaan se ei voi muuta kuin panna ihmiset pakenemaan Jumalaa ja ajaa heidät kuolemaan ja helvettiin! Meillä sitä vastoin on aivan toisenlainen virkamme kirkkaus ja siitä me kerskaamme. Siitä evankeliumi puhuu Matt. 17:2-4. Sen mukaan Kristus antoi opetuslastensa ilmiselvästi katsella sitä samaa kirkkautta, missä hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko. Opetuslapset eivät paenneet, vaan katselivat sitä ihastuneina ja iloiten, sanoen: Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin me teemme tähän kolme majaa. Vertaile nyt näitä kahta kuvaa, niin ymmärrät, mitä apostoli tarkoittaa. Tästä me kuten sanottu päättelemme, että laki saa aikaan vain pelkoa ja kuolemaa, kun sen valo tunkeutuu sisimpäämme meidän oppiessamme todella sen tuntemaan. Evankeliumi sen sijaan lohduttaa, antaa rauhan, ilon ja riemun.
Fredrik Gabriel Hedberg / Ainoa autuuden tie