1. Nyt Kristus on noussut, hän Herrani on, / myös minulle pelastus koitti. / Nyt Kristus on noussut, ja loppumaton / soi riemu: hän kuoleman voitti! / On sanansa kalliimpi aarteita maan, / sen syvälle sydämeen kätkeä saan: / ”Kun elän, te myös elää saatte.”
2. On syyllisyys kaikkien rikkomusten / niin raskaana päällämme ollut, / vaan yhdellä uhrilla poistanut sen / on Herramme, ristillä kuollut. / Ja niin kuin ei Luojamme hautaansa jää, / hän luotunsa kuolleista myös herättää. / Hän voitti, me voitimme kanssaan.
3. Oi voittoa suurta! Niin voi rakastaa / vain Herra ja elämään viedä. / Häävaatteilla syntisen hän vaatettaa, / sen ihmeellisempää en tiedä. / Maan päältä ei löytyä voi suurempaa, / vain katsella taivaasta enkelit saa, / kun syntistä Herransa hoitaa.
4. Niin nyt oma hurskaus kelpaakaan ei, / ei kääntymys, nöyryys voi riittää. / Ne syntini kanssa hän ristille vei, / ne suurella armollaan peittää. / En jää omaa uskoa katselemaan, / ei ahdista syntini tuomioillaan, / sain Herrani täydellisyyden.
5. Oi kärsinyt Karitsa, taivaassa nyt / sä kunnian kruunua kannat. / Kun perille olet jo ennättänyt, / pian meillekin kruunumme annat. / Kun kuoleman voitit ja nyt rukoilet, / vain yksi on syy, muuta tahtoisi et, / kuin syntiset taivaaseen saada.
- Melodia:
- englantilainen 1535
- Teksti:
- Carl Gustaf Cassel 1849
- Uudistaja:
- Lauri Thurén
- Siionin kanteleeseen tulovuosi:
- 1961