-
Connector.
sanansaattaja • Uutisia
Köyhyys on armoa
17.06.2019
Martti Vaahtorannalle masennus on syy tarvita Jumalaa. Kristuksen kohtaaminen on luottavan uskon ehto.
– Kirjoitin yhtenä rankkana aamuna Facebookiin siitä, mitä hyvää voi olla aamu aamun perään kamppailuun heräämisessä. Raamatussa puhutaan siitä rikkaasta nuorukaisesta, joka ei pystynyt myymään kaikkea omistamaansa. Yhtään rikasta ei taivaaseen pääse, mutta en tarkoita ulkonaista rikkautta. Minulle on annettu tällainen sielunrakenne, muuten en tarvitsisi Jumalaa. Näyttää ihmisen elämä ulospäin kuinka onnelliselta tahansa, on Jumalan suurta armoa, että naarmuttamalla pintaa meistä löytyy köyhyyttä.
Martti Vaahtoranta istuu Pyhärannan Reilan merenrantakodinsa keinutuolissa ja avaa historiaansa, jossa masennus on näytellyt omaa rooliaan. Uupumus on ajanut hänet kahdesti etsimään toista työtä pastorin työn sijaan. Viimeksi vuonna 2017, ja silloin hänet kutsuttiin töihin alalle, jota hän ei ole koskaan opiskellut: venetelakalle Kokkolaan. Alanvaihto on ollut Vaahtorannalle sekä iloinen että kipeä asia.
– Hiljainen pyyntö minulla on yhä olla se saarnaviran edustaja, jos vain voimat antavat myöden.
Ikävä kotiin
Virsi 508, Valkeus kirkas päällä synkän maan, on Martti Vaahtorannalle rakas. Jumalan armokasvojen näkemisestä kertovat virret ovat tulleet tärkeiksi.
– Jo pieni vauva hakee aikuisten kasvoista hymyjä, se on elintärkeää. Minä olen kokenut, että tarvitsen Jumalalta samaa. Kristuksen kohtaaminen persoonana armonvälineissä, sanassa ja ehtoollisessa on minulle luottavan uskon ehto.
Vaahtorantaa kuunnellessa välittyy suuri itsekriittisyys, koskee se sitten käsialaa tai sitä, että hän väittää, ettei opi mitään raamatunkohtia ulkoa. Ahdistus on elämässä läsnä, mutta jollain lailla pastorista huokuu kaiken sen läpi rauha. Vaahtoranta avaa ajatuksiaan ja asioiden syy-seuraussuhteita tottuneesti ja loogisesti. Kaiken keskellä on Kristus.
– Jos jotain on muuttunut nuoruudesta, niin se, että joskus minulla on mieletön taivasikävä. En voi itse pyrkiä taivaaseen, mutta minulla on käsittämättömän ihmeellinen Jumala. Kun näen hänet kasvoista kasvoihin, sitten ei enää koskaan tule yö.
Lue koko juttu Sanansaattajasta 12/19.
Jaa tämä artikkeli
Lisää artikkeleita:
- Siionin kannel ja Raamattu, laulujen raamattuviitteet ja raamattupohja
- Syksy on talouden suunnittelun aikaa
- Matti Rusama Seinäjoelle ja uusi yhteistyösopimus Ugandaan
- Työ jatkuu Ugandassa ja Virossa sekä muita kuulumisia hallituksen kokouksesta
- Joulukeräys 2023: Aurinko nousee Japanissa
- Kotimatkalla juhlavuoden kunniaksi
- Joulukeräys 2022: anna joululahja – sytytä valo pimeään
- Suuri lahjoitus Keski-Pohjanmaalla: alueelle palkataan nuorisotyöntekijä
- Taisto Sokka vihittiin pastoriksi Ugandassa
- Tervetuloa uudet työntekijät ja uusi messuyhteisö
- Anna ja Taisto Sokka lähetettiin työhön Ugandaan
- Kitara auttoi muusikkoa peittämään ujouden
- KEO saa hallintojohtajan
- Verkkoraamattukoulu jatkuu
- Riippuuko kirkon tulevaisuus prosenteista?
- Teologit ja seurakuntalaiset, opiskelkaa Raamatun alkukieliä!
- Joko kelpaisin itselleni?
- Turun yössä on rukoiltu monta rukousta
- Nuorten ikäluokkaa ei ole menetetty
- Siunattua pääsiäistä!
- Koronarajoitusten vaikutukset toimintaan pääkaupunkiseudulla
- Park 7 -yhtyeen yhdysvaltalaissingle julki!
- Ilon avain on tyytyväisyys
- Myanmarissa rauhaa etsimässä
- Soli Deo Gloria
- Olemmeko uskontomarkkinoilla?
- Teologia opettaa ja haastaa
- Maskinaamat koolla
- Seurakuntaelämää keskellä Siperiaa
- Tasankojen ja vuorien maa
- Rippikoulut alkoivat poikkeusoloissa
- Jumalan johdatusta
aivoinfarktista selviämisessä - Vuosikokous Tampereen evankeliumijuhlilla syyskuussa
- Hallitus kokoontui: Kiitokset poikkeusolojen keskelle
- Kevätkeräyksellä rakennetaan yhdessä uutta Karkkuun
- Yhdistyksen syyskokous pidettiin Helsingissä
- Myös lasten festarit
- Lähetyskenttien isät
- Stephen Wan, katupoika Jubasta, on tehnyt pitkän matkan Tampereen Luther-talolle
- ”Kirjoitan kamppailuni lauluihini”
- Diktatuuriakin vahvempi voima
- Severin sävelet
- Tuhlaajapojan paluu
- ”Adrenaliinia riitti”
- Elämän värit
- Kellosepän aarre