Lähetystyöntekijä Tyyne Niemen työ kantaa edelleen

Japanologi Tero Salomaa vieraili Sapporossa viemässä terveisiä 80-vuotiaalle kristilliselle lastentarhalle.

Japanin Sapporoon rakennettiin kirkko vuonna 1917 suomalaisten lähetystyöntekijöiden toimesta. 1930-luvulla kirkon yhteyteen haluttiin lastentarha. Tyyne Niemi (1901–1991) oli oululaisen lastentarhan johtaja ja ilmeinen valinta tuohon tehtävään. Niemi oli yksi Evankeliumiyhdistyksen pitkäaikaisimmista Japanin läheteistä, joka vietti Japanissa kaiken kaikkiaan lähes 30 vuotta. 

Niemi saapui Sapporoon vuonna 1935, ja melkoisten ponnistelujen jälkeen lastentarha Mebae (suomeksi ”taimi”) avautui tammikuussa 1937. Niemellä oli kirkas näkemys tehtävästään: 

”Lastentarha on evankeliumin polku lasten koteihin. Lapsille sen tuli evankeliumin lisäksi tarjota Jumalan ihania maallisia antimia, kuten ilmaa, valoa, aurinkoa ja tilaa. Niin kuin kasvit tarvitsevat valoa ja aurinkoa, niin lapsitaimetkin. Heidän sielunsa kaipaa Jeesus-aurinkoa, heidän ruumiinsa auringon valoa ja säteitä.” 

Olen itse viettänyt pitkiä aikoja Sapporossa, sillä vaimoni on Hokkaidon saarelta kotoisin, mutta lastentarha Mebaessa en ollut koskaan käynyt. Tämän vuoden helmikuussa minulla tarjoutui siihen tilaisuus, kun työmatkani suuntautui Sapporoon. Halusin ehdottomasti kuulla, mitä lastentarhassa tiedetään Tyynestä. Olen myös käynyt läpi Sleyn Japanin-kokoelmaa, ja haluan esitellä sitä lastentarhan nykyiselle väelle.

Perillä Japanissa

Lastentarha ja kirkko sijaitsevat asuinalueella, joka on noin kolme kilometriä Sapporon rautatieasemasta etelään. Ympäristössä on omakotitaloja sekä muutamia kerrostaloja. Ensikokemukseni on hämmentynyt, sillä kirkko ja lastentarha näyttävät aivan samanlaisilta kuin yli 80 vuotta vanhoissa valokuvissa. Onneksi Evankeliumiyhdistyksen rakennuttama kirkko ja lastentarha kuuluvat Sapporon suojeltavien rakennusten luetteloon. 

Rakennus on sisältä vielä hämmentävämpi kuin ulkoa, sillä kaikki puupinnat ovat ennallaan! Jopa ahkerassa käytössä olevan juhlasalin lattian lautoja ei ole vaihdettu kertaakaan. Saapuessani iltapäivällä paikalle ovat vanhemmat hakemassa juuri lapsiaan, jotka kirmailevat ympäri salia. Lastentarhassa on tällä hetkellä neljä ryhmää, joissa on yhteensä noin 40 lasta. Vuodesta 1937 alkaen lastentarhaa on käynyt yli 5000 lasta – melkoinen määrä. Nämä ”taimet” ovat kaikki saaneet kosketuksen kristinuskoon.

Juhlasalissa on erkkerimäiset ikkunat, joista avautuu näkymä avaraan, aidalla rajattuun leikkikenttään. Lapset saavat liikuntaa ja ulkoilua joka päivä, juuri niin kuin Tyyne oli halunnut. Valmistuessaan 1930-luvulla lastentarha on ollut valtavan edistyksellinen.

Mebaen tilat olivat valmistuessaan valtavan edistykselliset.

Retken suurin yllätys

Esittelin Mebaen henkilökunnalle valokuvia  Sleyn Japanin-kokoelmista: Tyynen japaninkielisen kunniakirjan lastentarhatyöstä, Japanin keisarin myöntämän kunniamaininnan, valokuvia, lehtileikkeitä sekä Tyynen askarteluvälineitä lastentarha-ajalta. Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautuu valokuva pahvisesta keräyslippaasta ”Jaappanin lähetykselle”. Lippaalla on kerätty varoja Japanin lähetykselle ennen toista maailmansotaa – siis myös Sapporon kirkon ja lastentarhan rakentamiseen.

Minulle puolestaan esiteltiin Mebaen 50-vuotisjuhlajulkaisua. Julkaisussa on paljon valokuvia esimerkiksi joulupukin vierailuista ja tiernapoikaesityksistä. Lastentarhan ensimmäiselle vuosiluokalle osallistui neljä tyttöä ja kaksi poikaa, ja heidän valmistumisjuhlaansa vietettiin 20.3.1937. Valmistujaiskuva löytyy myös juhlakirjasta.

Sitten seurasi vierailuni, ja itseasiassa koko Japanin matkani suurin yllätys: kanssamme istuva vanha rouva näyttää minulle tuota valmistujaiskuvaa ja kertoo olevansa itse kuvassa! Rouvan nimi on Yoshimura, ja hän on nyt 88-vuotias – kuvanottohetkellä hän oli siis kuusivuotias. Yoshimura kertoo: 

– Asuimme suomalaisten perustaman kirkon läheisyydessä, ja vanhempani kävivät kirkon järjestämässä raamattupiirissä. Minulla oli kaksi siskoa ja meidät kaikki kastettiin, kun olin 6-vuotias. Lastentarha oli tarkoitus avata vasta vuoden 1937 huhtikuussa, mutta aloitusta päätettiin aikaistaa, jotta minä ja muutama muu pääsisimme vielä tarhaan. Japanissahan kouluvuosi alkaa huhtikuussa, enkä enää silloin olisi päässyt mukaan. Itse kävin tarhaa vain 3 kuukautta, mutta siltä ajanjaksolta on jäänyt paljon asioita mieleeni.

– Myöhemmin muutimme naapurikaupunkiin, emmekä voineet enää käydä suomalaisten kirkossa. Tyyne Niemi kävi pitämässä meille pyhäkoulua viikonloppuisin. Tuolloin Hokkaidolla ei juuri ollut ulkomaalaisia, ja Niemen saapuminen oli aina iso tapahtuma, ja lapset ympäröivät hänet jo rautatieasemalla.

Lämminhenkinen vierailu

Yoshimura muistelee Tyyneä lämpimästi ja kertoo, kuinka Tyyne huomioi aina kaikki lapset. Myöhemmin Yoshimura muutti takaisin ”suomalaisen” kirkon läheisyyteen, ja se on edelleen hänen kotikirkkonsa, jossa hän käy jumalanpalveluksessa joka sunnuntai. 

Lastentarhanjohtaja tuo esille alkuperäisen, värikkään lastentuolin, jota käytettiin luokissa. Tuolloin japanilaisissa kodeissa istuttiin tatami-matoilla, ja Yoshimura kertoo, että hän on ensimmäisen kerran istunut tuolissa juuri lastentarhassa. Tuoli on joko tuotu Suomesta, tai sitten se on valmistettu Japanissa Tyynen tuomien piirustusten mukaan. Yoshimura on niin hyvässä kunnossa, että istahtaa vaivatta matalaan tuoliin.

Vierailu on lämminhenkinen, ja seuraavalla Sapporon-vierailulla haluan ehdottomasti osallistua myös sunnuntain jumalanpalvelukseen.

Tyyne Niemi joutui välillä puolustamaan lastentarhatyötä raivokkaastikin, sillä työ ei näyttänyt kovin tuloksekkaalta kustannuksiin nähden. Vuosikertomuksessa Niemi kirjoitti puolustavaan sävyyn: ”se joka Jumalan armosta on saanut sydämeensä uskon ja toivon ihanan lahjan, se näkee hedelmiäkin ja osaa iloita vähästä eikä aina ole järkensä kanssa laskelmia ja tilastoja tekemässä ” 

Kuinka osuvia Tyynen sanat ovatkaan!

Tyynen kirjeet on lainattu Seija Jalaginin kirjasta Japanin kutsu, 2007

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 9/19.