-
Connector.
Blogi
Jeesuksella ei ollut muistilappuja
17.04.2019
Kirjoittelin taas kerran muistettavia asioita lapulle ylös. Muistini kun ei ole enää entisensä, ja kaikki pitää olla jossain ylhäällä. Mietin samalla, että Jeesuksen ei kyllä tarvinnut kirjoitella mitään tarralapuille, vihkoon, muistilapuille, kalenteriin, sähköiseen viestimeen eikä muistutussovellukseen. Synnin seurausta muistiongelmatkin.
Toisaalta kyllä pidän listoista. Nehän ovat kivoja. Asioita ja tehtäviä sinne ylös, ja kun ne on hoidettu, raakasti vain kynällä yli. Aikaansaamisen tunne kohoaa mukavasti, ja pään sisäinen tila kiittää kun jotain järjestystä on jälleen saatu kaikkiin pieniin ympäröiviin palasiin.
Työskennellessäni fysioterapeuttina ennen lähetystyöuran alkua olin välillä useinkin tekemisissä muistihäiriöisten ihmisten kanssa. Olen sanonutkin, että jos ihmiseltä alkaa muisti pettää tai se lähtee lopullisesti, paras vaihtoehto on jos hän saisi menettää sen hyväntuulisena ja tyytyväisenä. Mutta se on vain harvojen osa. Muistin heikkeneminen on vaikeaa, ja moni takertuu ikäviin ja negatiivisiin asioihin. Persoona voi muuttua rajustikin, eikä sekään ole helppoa, ei itselle eikä läheisille.
Opiskelen parhaillaan työn ohessa sosiaalityötä Tartossa, ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvatille Viron sosiaali- ja terveydenhuollon avautuminen syvemmällä tasolla aiheuttaa jatkuvia järkytyksiä. Vaikka olen tiennyt, että eläkkeet ovat pienet, köyhyyttä on enemmän, syöpähoidot saa vain yhden kerran, työttömyysetuudet ovat paljon pienempiä ja niitä saa vain rajatun ajan jne. Mutta silti, jatkuvat muistutukset siitä, että jokaisen pitää ansaita oma ihmisarvo eikä kaikista haluta pitää huolta riipaisevat välillä lujaa.
Jumala muistuttaa Raamatussa meitä muistamaan monia asioita. Tai ei unohtamaan niitä. Mutta tärkeintä on, että Hän ei unohda meitä. Tärkeintä on, että kotiinlähdön koittaessa Hän on itse meitä vastassa. Me unohdamme välillä rakastaa Jumalaa, emme muista tehdä edes pientä puhelua läheisillemme, unohdamme lähimmäisen edun ja etsimme enemmän omia mukavuuksia kuin Jumalan tahtoa. Ja taas välillä, Jumalan armosta ja rakkaudesta, saamme jakaa Hänen hyvyyttään ja lahjojaan ympärillemme ja saamme niitä myös itse. Ihmisen osa. Jumalan osa.
Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!” — Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä. Jes. 49:14-16
Jaa tämä artikkeli
Lisää artikkeleita:
- Millainen lähimmäinen minä olen? Juha Heinosen saarna Maata Näkyvissä -festareilla
- Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja
- Japanin internetlähetystyön terveisiä
- Syksyn satoa
- Lähetyskenttien isät
- Puheenjohtajan ääni ratkaisi
- Mitä he sanoivat kun sinusta tuli kristitty?
- Kysymyksiä ja vastauksia
- Kirkolliskokous ja kirkon tärkein tehtävä
- Kiireinen kuukausi