Pääsiäisen aika

Kristikunnan suurin juhla saa paikkansa kalenterissa monien yksityiskohtien perusteella. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen juhlan ajankohta on ollut kristityille iso kysymys.

Joulupäivä on joka vuosi 25. joulukuuta, pääsiäisen ajankohta sen sijaan vaihtelee. Syy tälle selviää varhaisesta kirkosta, vuodesta 325, jolloin Nikean kirkolliskokous oli setvimässä kristillistä kirkkoa vaivanneita kysymyksiä. Kokouksen tulokset summautuivat pitkälti Nikean uskontunnustuksessa lausuttuun tunnustukseen Jumalan kolminaisuudesta: ”Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään…” 

Kirkolliskokous sai uskontunnustuksen lisäksi muutakin suurta aikaan, nimittäin sopimuksen pääsiäisen paikasta. Kristityillä oli erilaisia juhlimisajankohtia, joihin haluttiin saada yhteneväisyys. Pääsiäistä vietetään yhä tuon kokouksen päätöksen mukaan: ensimmäisenä mahdollisena sunnuntaina kevätpäiväntasauksen ja sitä seuraavan täydenkuun jälkeen. 

Tänä vuonna pääsiäisen ajankohdan laskukaava ei näytä ensisilmäyksellä toimivan. Kalenteria katsoessa näyttää siltä, että pääsiäistä olisi pitänyt viettää miltei kuukautta aikaisemmin. Asko Palviainen Helsingin yliopiston Almanakkatoimistosta on ollut asiasta niin paljon esillä, että kirjoitti ilmiöstä blogissaan Asiasta almanakkaan (11.3.). Palviainen toteaa, että syy tämän vuoden poikkeukseen löytyy kolmannen vuosisadan tähtitieteestä. 

– Silloinen tähtitieteen tietämys oli heikompaa kuin nykyinen, eikä täydenkuun hetkelle pystytty laskemaan tarkkaa ajankohtaa, Palviainen selittää. 

Pääsiäinen sijoitetaan silti kalenteriin yhä vanhan tähtitieteen tietämyksen mukaan. Tänä vuonna ”tähtitieteellisen pääsiäisen” ja todellisen pääsiäisen välinen ajankohdan ero kasvaa miltei kuukauden mittaiseksi. 

 Ortodokseilla eri kalenteri

Kristikunnasta löytyy edelleen eroavaisuuksia pääsiäisen juhlimisen ajankohdassa. Ortodoksien pääsiäisen ajankohta määräytyy yleisesti käytössä olevan gregoriaanisen kalenterin sijaan juliaanisen kalenterin mukaan. Juliaanisessa kalenterissa ei ole käytössä karkauspäivää, jolloin se ikään kuin kallistuu eteenpäin. Ortodoksit edellyttävät lisäksi, että heidän pääsiäisjuhlansa on juutalaisen pääsiäisen jälkeen, jotta Jeesuksen kärsimyshistorialla olisi raamatullinen järjestys.

Helsingin ortodoksisen Pyhän Nikolauksen seurakunnan rovasti Orest Tchervenskin mukaan suomalaisten ortodoksien pääsiäinen kulkee ortodoksiselle kirkolle poikkeuksellisesti uuden, gregoriaanisen kalenterin mukaan. 

– Suomalaiset ortodoksit menivät 1923 Konstantinopoliin pyytämään, että voisimme siirtyä pääsiäisen vietossa uuteen kalenteriin. Patriarkka antoi meille yhden vuoden kokeiluajan, mutta se jäi voimaan.

Tchervenski kertoo, että joskus Suomeen muuttaneet ortodoksit kutsuvat suomalais-ortodoksista pääsiäistä ”harjoituspääsiäiseksi” ja menevät sen jälkeen kotimaahansa viettämään ”oikeaa pääsiäistä”. 

– Minä en sano tähän mitään, mies nauraa.

Jeesuksen viimeiset viikonpäivät 

Jeesuksen elämän viimeiset päivät sijoittuivat juutalaisen Pesah-juhlan vieton päiviin, jolloin Jerusalemissa vietettiin Egyptistä vapautumisen muistojuhlaa. Kiirastorstaina Jeesus ja opetuslapsetkin kokoontuivat pääsiäisaterialle, jossa Jeesus myös asetti ehtoollisen.

Miksi sitten pääsiäiselle määräytyi Nikean kirkolliskokouksessa kummallinen kuuhun ja valoon liittyvä paikka? Pekka Lindqvist, joka toimii Åbo Akademissa eksegetiikan opettajana, avaa asiaa. Tavoitteena oli ensinnäkin saada pääsiäinen aina osumaan sunnuntaihin, ylösnousemuksen päivään. 

– Toiseksi varmistetaan, ettei kukaan vahingossakaan sekoita juutalaista ja kristillistä pääsiäistä keskenään. Pääsiäistä ei tule viettää juutalaisten tapaan tai heidän kanssaan samaan aikaan, Lindqvist summaa.

 Johannes Krysostomos saarnasi 300-luvun lopulla Lindqvistin mukaan ”varhaisen kirkkohistorian kitkerimmin sanoin” kristityille, jotka viettivät yhä pääsiäistä juutalaiseen tapaan. Krysostomos varoitti viettämästä Jeesuksen surmapäivää ”yhtymällä hänen murhaajiensa kanssa”.

Lauri Thurén Itä-Suomen yliopistosta jatkaa Jeesuksen viimeisistä päivistä: 

– Yleensä ajatellaan, että perjantain pitäminen Jeesuksen kuolinpäivänä perustuu Johanneksen evankeliumiin. ”Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas.” (Joh 19:31) 

– Sapatti oli juutalaisille suurempi juhla kuin pääsiäinen, vaikka sapatti toistui viikoittain, Thurén kuvailee. Sapattia vietetään lauantaina, jolloin valmistuspäivä oli perjantai, ristiinnaulitsemisen päivä. 

Pitkään idässä kirkko vietti pääsiäistä perjantaina. Vasta lännen kirkossa ylösnousemuspäivän juhliminen ”nousi muotiin”. – Evankelisella liikkeelläkin on historiassa ollut tapana juhlia pitkänäperjantaina ristinjuhlaa. Alun perin pitkäperjantai oli suurin juhla, Thurén huomauttaa.

Lue lisää Sanansaattajasta 8/19.